Maastojuoksutulokset

3.9.2023 – Kaarinan maastot
Estorian Freija’s Midsummer Magic – 435p (alkuerä 219p, finaali 216p), sijoitus 2/4
Befrica’s Hera – 95p (alkuerä 95p, keskeytys), sijoitus 4/4

26.8.2023 – Vöyrin maastot
Estorian Freija’s Midsummer Magic – 475p (alkuerä 224p, finaali 251p), sijoitus 1/5, SERTK
Befrica’s Hera – 443p (alkuerä 233p, finaali 210p), sijoitus 2/5

13.5.2023 – Liedon maastot
Estorian Eostre’s Daffodil – 377p (alkuerä 179p, finaali 198p), sijoitus 3/4
Estorian Freija’s Midsummer Magic – 349p (alkuerä 243p, finaali 106p), sijoitus 4/4

7.5.2023 – Tampereen maastot
Estorian Freija’s Midsummer Magic – 402p (alkuerä 221p, finaali 244p), sijoitus 1/3, SERTK
Estorian Eostre’s Daffodil – 65p (alkuerä 65 keskeytys), sijoitus 3/3

22.4.2023 – Hämeenlinnan maastot
Estorian Eostre’s Daffodil – 402p (alkuerä 210p, finaali 192p), sijoitus 4/7
Befrica’s Hera – 374p (alkuerä 235p, finaali 139p), sijoitus 5/7

17.9.2022 – Vaasan maastot
Befrica’s Hera – 455p (alkuerä 248p, finaali 204p), sijoitus 2/7, SERTK
Dixon He-Man – 78p (alkuerä 78p, keskeytys) 4/7
Estorian Dawn of Freija – 51p (alkuerä 51p, keskeytys), sijoitus 6/7

27.8.2022 – Loimaan ajue
Estorian Dawn of Freija, Befrica’s Hera, Estorian Eostre’s Daffodil (alkuerä 90p)

20.8.2022 – Suonenjoen maastot
Estorian Dawn of Freija – 422p (alkuerä 200p, finaali 222p), sijoitus 5/11
Befrica’s Hera – 418p (alkuerä 203p, finaali 215p), sijoitus 6/11
Estorian Eostre’s Daffodil – 0p (alkuerä keskeytys), sijoitus 11/11

13.4.2022 – Hyvinkään maastot
Estorian Dawn of Freija – 477p (alkuerä 232p, finaali 245), sijoitus 1/4, SERTK
Befrica’s Hera – 477p (alkuerä 247p, finaali 230p), sijoitus 2/4, SERTK
Estorian Eostre’s Daffodil – 463p (alkuerä 239p, finaali 224p), sijoitus 3/4, SERTK

24.7.2022 – Äänekosken maastot
Estorian Eostre’s Daffodil – 501p (alkuerä 250p, finaali 251p), sijoitus 1/2, SERTK

16.7.2022 – Tampereen maastot
Estorian Eostre’s Daffodil – 436p (alkuerä 203p, finaali 233p), sijoitus 2/3
Befrica’s Hera – 418p (alkuerä 186p, finaali 232p), sijoitus 3/3, Vintyt-palkinto

14.5.2022 – Liedon maastot
Estorian Dawn of Freija – 209p (alkuerä 209p), sijoitus 2/2

17.10.2021 – Hailuodon maastot
Estorian Dawn of Freija – 457p (alkuerä 217, finaali 240p), sijoitus 1/7, SERTK
Estorian Eostre’s Daffodil – 22p (keskeyttti alkuerässä), sijoitus 6/7

22.8.2020 – Vimpelin maastot
Estorian Dawn of Freija – 465p (alkuerä 225p, finaali 240p), sijoitus 4/4, SERTK

28.9.2019 – Helsingin syysmaastot
Estorian Dawn of Freija – 459p (alkuerä 232p, finaali 227p), sijoitus 2/5, SERTK

Harrastukset

Koiranäyttelyt

Harrastuksista tavallisin on koiranäyttelyt, joihin osallistuminen ei vaadi omistajalta muuta kuin ison kukkaron ja näyttelykelpoisen koiran. Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Ne ovat myös tilaisuuksia, joissa samanhenkiset koiraharrastajat tapaavat toisiaan. Koiranäyttelyt ovat erinomaisia paikkoja uusille ja vanhoille koiraharrastajille tai vasta koiran hankintaa suunnitteleville nähdä erilaisia koirarotuja. Näyttelyt voidaan jakaa Suomessa kuuteen eri ryhmään: epäviralliset pentunäyttelyt, ryhmänäyttelyt, erikoisnäyttelyt, kaikkien rotujen näyttelyt, nord näyttelyt ja kansainväliset näyttelyt. Kaikki tulokset tulevat kennelliiton jalostustietojärjestelmään näkyviin. Näyttelyissä voi käydä myös ulkomailla.

Kaikilla podengomuunnoksilla on omat kehänsä, joten pienet sileät, pienet karkeat, keskikokoiset sileät ja keskikokoiset karkeat kisaavat vain toisia kaltaisiaan vastaan. Parhaimmillaan portugalinpodengoja on ollut kehässä lähes 50 kappaletta. Tavallisesti podengoja on kehässä kuitenkin alle 10, mikä on melko vähän verrattuna useimpiin muihin rotuihin. Lukumäärät ovat silti olleet tasaisesti kasvussa.

Samojedit ovat yleensä luontaisia esiintyjiä ja ne viihtyvät kehässä saadessaan tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Samojedien kohdalla näyttelyharrastuksen isoin haaste on oppia puunaamaan koiran turkki näyttelykuntoon, mutta jos koiran turkki pidetään takuttomana ja puhtaana, on näyttelypesun antaminen huomattavasti helpompaa.

Maastojuoksu

Näyttelyiden jälkeen podengojen yleisin harrastusmuoto on todennäköisesti maastojuoksu, jonka avulla saa tietoa koiran metsästystaidoista. Portugalinpodengoilla on muiden vitosryhmän alkukantaisten rotujen tavoin oikeus osallistua Suomen Vinttikoiraliiton järjestämiin virallisiin juoksukilpailuihin. Maastojuoksu-urasta haaveilevan kannattaa aloittaa koiransa valmentaminen jo pentuna vahvistamalla saalisviettiä lelujen avulla. Podengo tulisi saada innostumaan kaikenlaisista räteistä, jotta koira lähtisi oma-aloitteisesti jahtaamaan viehettä myös kisoissa. Maastokisojen uudeksi muodoksi on kehitetty podengojen metsästystapaan sopiva ajuekoe, jossa nimenomaan testataan koirien kykyä toimia laumana. Juoksuharrastusta varten koiralle pitää hankkia mm. kilpamantelit, kisakirja ja kisoissa hyväksytty kuonokoppa. Näitä saa tilattua esimerkiksi Kepeä Taival tai Dogster verkkokaupoista.

Agility

Viime vuosina runsaasti suosiota saanut harrastusmuoto on agility. Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto, joka sopii kaiken ikäisille ihmisille. Agilityssa ohjaajan on tarkoitus opastaa kehonsa liikkeitä ja ääntä käyttämällä koira suorittamaan tietyt esteet oikein ja oikeassa järjestyksessä. Ihanneajan ylittämisestä samoin kuin esteiden virheellisestä suorittamisesta tulee virhepisteitä. Parhaimmillaan agilitysuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Harrastuksena agility ei ole kaikista helpoin, sillä se vaatii sekä omistajalta että koiralta hyvää kuntoa ja tarkkuutta. Agilityn harrastaminen kannattaa aloittaa ohjatussa ryhmässä, mikäli siitä ei ole lainkaan aiempaa kokemusta. Väärin treenattuna agility voi olla vaarallista koiran terveydelle. Harjoitusryhmät ovat varsinkin pääkaupunkiseudulla usein ääriään myöten täynnä, joten sopivaa kurssia voi olla vaikea löytää. Kurssien hinnat ovat myös yleisesti ottaen melko korkeita.

Sekä podengojen että samojedien luonne tarjoaa treenaamiselle omat haasteensa. Podengojen nopeus ja ketteryys sopivat hyvin agilityradalle, mutta niitä voi olla vaikea saada motivoitumaan. Podengo tekee radat pitkälti oman päänsä mukaan ja menestyminen on monesti myös tuurista kiinni. Myös samojedi voi olla vaikea saada motivoitumaan ja keskittymään olennaiseen, vaikka sammarit kyllä mielellään tekevätkin yhteistyötä omistajansa kanssa – varsinkin palkkaa vasten.

Koiratanssi

Agilityn ja tokon eräänlainen välimuoto, koiratanssi, ei ole vielä innostanut podengoja kisoihin asti. Toisaalta kyseessä on muutenkin sen verran uusi laji, että kestää aikansa ennen kuin koirakot löytävät lajin pariin. Koiratanssissa ideana on suorittaa käskyjä ja temppuja musiikin tahtiin. Perusliikkeenä on seuraaminen eri variaatioineen, mutta mukaan mahtuu myös jalkojen välistä pujottelua, käden yli hyppäämistä ja takajaloilla pomppimista. Koiratanssikilpailuissa ohjaaja ja koira suorittavat tuomarin arvosteleman ohjelmakokonaisuuden, jossa tulee huomioida koiran erityisominaisuudet ja ilmentää koirakon positiivista yhteistyötä.  Kilpailulajeja koiratanssissa ovat vapaatanssi (freestyle), seuraaminen musiikin tahdissa (heelwork to music) sekä erikoiskilpailut. Koiratanssia voivat harrastaa kaikenikäiset koiranohjaajat niin rotukoiran kuin sekarotuisen koirankin kanssa. Ohjaajalle apuvälineiden käyttö on kilpailussa sallittu, kunhan ne ovat oleellinen osa esitystä, eikä niitä käytetä koiran painostamiseen tai motivointivälineiden korvikkeena. Laji sopii kaikille, sillä ohjaaja voi rakentaa kilpailuohjelman omien edellytystensä mukaan.

Toko

Tottelevaisuuskokeen eli tokon tavoitteena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä, sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Perustottelevaisuuskoulutus luo myös pohjan muiden lajien harrastamiselle. Tokossa tuomari arvioi koiralle opetettujen liikkeiden hallintaa sekä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä. Koulutus on helpointa aloittaa ohjatusti esimerkiksi paikallisessa koirakerhossa. Koulutusta tarjotaan kaikkialla Suomessa. Yleensä koulutusryhmään pääsee mukaan, kun pennun rokotukset ovat kunnossa. Sitä ennen pennulle voi opettaa perusasioita, esim. luoksetuloa, kontaktia ohjaajaan, istumista ja mukana kulkemista. Taitojen karttuessa voi hakeutua kilpailullisia tavoitteita omaaviin ryhmiin ja sitä kautta mukaan koetoimintaan.

Valjakkokisat

Samojedeille tyypillinen harrastus on valjakkokisat, joita voi lähteä aikuisen koiran kanssa treenaamaan esimerkiksi potkupyörän tai -kelkan avulla. Kilpailukoe suoritetaan valjakkoajokilpailun yhteydessä. Kilpailut ovat yksi- tai useampipäiväisiä nopeuskilpailuja maastoon tehdyillä radoilla. Radat ovat pääosin moottorikelkkauria, metsäautotiepohjia ym. vastaavia. Kilpailukokeeseen osallistuvien koirien on juostava valjakossa, joka koostuu kokonaan rekisteröidyistä, saman rotuisista koirista. Kilpailukoetulokset lasketaan vertaamalla valjakon, jossa osallistuva koira juoksee, aikaa kilpailun perusaikaan. Sitä laskettaessa huomioidaan vain saman rotuiset valjakot, eli vain saman rotuisia koiria verrataan keskenään. Kilpailuissa koirat vetävät kevyttä rekeä ajajan ohjatessa sitä jalaksilta ja auttaessa koiria potkuttelemalla vauhtia. Ajettavat matkat vaihtelevat valjakon koiramäärän mukaan. Yleisimmät kilpailuluokat ovat kolmen-neljän, kuuden ja kahdeksan koiranluokat, joissa ajettavat matkat ovat noin 10, 15-20 ja 20-25 km. Kokeet ja kilpailut ovat paitsi koirien ominaisuuksien testausta jalostuskäyttöä varten, myös koko perheen hauskaa yhdessäoloa mukavan harrastuksen ja ystävien parissa.

Muut harrastukset

Muita mahdollisia harrastuksia ovat edellisten lisäksi erilaiset palveluskoiralajit, jäljestys, nosework, tokoagi, koirajuoksu, Flyball ja niin edespäin. Samojedeistä löytyy niin erilaisia yksilöitä, että varmasti lähes jokaiseen harrastukseen löytyisi sopiva koira. Viime kädessä ohjaajan tehtäväksi jää kuitenkin koiran innostaminen ja motivoiminen.

Dafnesta Estorian tiimin kolmas muotovalio!

Mikä saa kasvattajan sanattomaksi? Se, että kolme kasvattia valioituu kolmen kuukauden sisällä toinen toisistaan. Valioitumisputken aloitti kesäkuussa Freya ”Estorian Dawn of Freija” pieni rakas tuittupääni ja kahden edellisen Estorian podengopentueeni äiti. Heinäkuussa Freyan veli Junnu ”Estorian Dusk of Dellingr” saavutti viimeisen sertinsä melkein kolmen vuoden näyttelytauon jälkeen ensimmäisessä näyttelyssään. Pojasta on tullut niin komea ja myös luonne on tasaantunut siinä määrin, että olisi hienoa, jos joku muukin kasvattaja kiinnostuisi poikaa jalostukseen käyttämään. Freyan ja Junnun kanssa näiden viimeisten sertien metsästys hieman venähti koronan takia, mutta valioituminen maistui odottelun jälkeen sitäkin makeammalta.

Mutta niin hienoja kuin Freyan ja Junnun valioituminen olikin, niin Dafne ”Estorian Eostre’s Daffodil” kyllä pisti äitiään ja enoaan paremmaksi. Dafnen kanssa ehdittiin junnu-iässä käydä koronan takia vain kaksissa näyttelyissä, joten Dafnen näyttelyura alkoi vasta kunnolla tämän vuoden toukokuussa. Touko-syyskuun välisenä aikana Dafne kävi näyttelyissä 7 kertaa. Näistä käynneistä Dafne oli 3xROP, 1xVSP, 3xSERT, 5xSA, 6xERI ja 1xEH. Valioitumiseen vaadittavat ensimmäiset kaksi sertiä tulivat peräkkäisissä näyttelyissä Sauvossa 9.7. ja Lohjalla 30.7., ja kolmas serti Ähtärin näyttelyssä 3.9. Kuin pisteenä iin päälle, Dafne oli vielä Ähtärin näyttelyä seuranneessa Kihniön näyttelyssä 4.9. ROP. Ikää tytöllä on nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta.

Dafne asui aluksi sijoituksessa Harjavallassa, mutta tämän vuoden alussa tyttö palautui minulle ja jäi osaksi meidän laumaa. Dafne on monella tavalla lähellä ihanne podengoani niin luonteensa kuin ulkomuotonsa puolesta. Vaikka laumassani onkin nyt hieman yllättäen 8 koiraa, ei Dafnen jääminen kotiin kuitenkaan ollut vaikea päätös… vaikka neidille olisi kyllä ollut ottajia vähän joka paikassa. Dafnen kanssa harrastetaan tämän nopean valioitumisen jälkeen pääasiassa maastojuoksua ja ensi vuoden alussa neidille olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset pennut. Toivottavasti saisimme mahdollisimman monta mini-Dafnea maailmaan ilahduttamaan muita ihmisiä tällä hurmaavalla luonteella.

Maastojuoksu-uutisia

Tämän vuoden aikana olemme päässeet tyttöjen kanssa kisaamaan vihdoin vähän enemmänkin maastojuoksurintamalla. Tämän harrastuksenhan aloitin Freyan kanssa 2019, minkä jälkeen meillä ehti olla vain kisat Vimpelissä 2020 ja Hailuodossa 2021. Tänä vuonna maastokausi aloitettiin kuitenkin jo toukokuussa Liedossa, missä Freya jäi 209 alkueräpisteellään juuri finaaliin kyseisissä kisoissa vaaditun 210 pisteen alle. Tämä ei onneksi haitannut, koska Freya sai finaalin ulkopuolelle jäämisen seurauksena juosta Dafnen parina koejuoksussa ja tytär saikin tämän suorituksen ansiosta itselleen kisakirjansa takaisin.

Maastotreenikuvassa Myy ja Averna, kuva: Tuija Kotka-Ritavuori

Liedon kisojen jälkeen suuntasimme heinäkuussa Hämeenkyröön kisaamaan. Kisoihin olin ilmoittanut alunperin Freyan, Dafnen ja Avernan, mutta hieman ennen kisoja Hestia kävi Freyan päälle niin, että tyttö loukkasi selkänsä. Sitä jouduimme hoitamaan fysioterapia-, lääkäri-, laserterapia- ja hierojakäynneillä, mutta onneksi selkä kuntoutui hyvin eikä siinä pitäisi olla enää ongelmia. Freya jäi joka tapauksessa Hämeenkyrön kisojen ulkopuolelle ja Averna ja Dafne pääsivät kisamaan Tito-podengon kanssa kolmistaan. Molemmat tytöt hakivat näissä kisoissa vielä vauhtiaan alkuerässä. Avernan tulos jäi 186 pisteeseen, koska neiti hieman yli-innokkaana juoksi suurimman osan matkasta pitkässä heinikössä varsinaisen uran ulkopuolella. Dafne sai alkuerästä 203 pistettä. Finaalissa molemmat kuitenkin petrasivat todella hienosti. Dafne sai 233 pistettä ja Averna 232 pistettä. Oltiin siis jo hyvin lähellä SERTK-arvoisia suorituksia. Avernan juoksusta kisojen ylituomari vielä soitti perään ilmoittaakseen, että neiti ansaitsi itselleen jo alkuerän sinnikkäällä juoksullaan kisojen ylituomarin myöntämän VINTYT-palkinnon.

Averna, Befrica’s Hera Hämeenkyrön kisoissa, kuva: Kari Vieri

Hämeenkyrön jälkeen Dafne pääsi heti seuraavana viikonloppuna kisaamaan Äänekoskelle Titon kaveriksi. Kisaa edeltävän viikon Dafne sai olla hoidossa Titon perheessä. Itse en kisoihin paikalle päässyt, mutta se ei Dafnen juoksuintoa latistanut, pikemminkin päinvastoin. Dafne juoksi itselleen alkuerässä 250 ja finaalissa 251 pistettä ylittäen maagisen 500 pisteen rajan yhteispisteillään 501. Näillä juoksuillaan neiti ansaitsi itselleen myös ensimmäisen maasto sertin enkä olisi voinut olla ylpeämpi kasvatistani.

Dafne, Estorian Eostre’s Daffodil, Äänekosken kisoissa, kuva: Kari Vieri
Tito (Sinacria Hello Mary Lou) ja Dafne (Estorian Eostre’s Daffodil), kuva: Mari Kaukanen

Viime viikonloppuna Freyakin oli viimein sellaisessa kunnossa, että pääsimme kisaamaan Luhtisaalistukseen Hyvinkäälle näiden kolmen tytön voimin. Alkuerässä Averna juoksi Luumu-pojan parina niin hienosti, että hän ansaitsi itselleen upeat 247 pistettä. Freya ja Dafne juoksivat puolestaan parina ja äidin ja tyttären kombosta näki, etteivät tytöt juosseet varsinaisesti kilpaa vaan tekivät pikemminkin yhteistyötä. Tämä söi hieman molempien pisteitä ja Dafne sai 239 ja Freya puolestaan 232 pistettä. Finaalissa Averna ja Dafne juoksivat yhdessä ja tällä kertaa nämä tytöt tekivät siinä määrin yhteistyötä kilpajuoksun sijasta, että Dafnen pisteet jäivät 224 pisteeseen ja johtajan roolin ottaneen Avernan pisteet 230 pisteeseen. Luumu-podengon kanssa juossut Freya intoutui sen sijaan juoksemaan vieraan koiran kanssa kilpaa niin kovalla asenteella, että lopputuloksena oli upeat 245 pistettä. Freyan ja Avernan lopullinen pistesaldo oli samat 477 pistettä, mutta finaalisuoritus ratkaisi nämä kisat Freyan eduksi ja neiti nousi podiumille ykkösenä. Dafnen yhteispisteet olivat hienot 463 pistettä, mikä tarkoitti jokaisen näistä kolmesta tytöistä juosseen itselleen SERTK-arvoisen tuloksen.

Averna, Befrica’s Hera Hyvinkään kisoissa, kuva: Antti Ruotsalo
Freya, Estorian Dawn of Freija, Hyvinkään kisoissa, kuva: Antti Ruotsalo
Dafne, Freya ja Averna, voittajatytöt
Podiumille tarvittiin vähän apukäsiä, että saatiin kaikki tytöt esille

Meidän kisailut tulevat vielä jatkumaan ja seuraavan kerran olemme kisaamassa jo tulevana lauantaina 20.8. Suonenjoen maastomestaruuskisoissa, jonne on ilmoitettu ennätykselliset 11 pikku podengoa. Tästä kisarupeamamme jatkuu 27.8. Loimaalla meidän ihka ensimmäisenä ajuekisana. Syyskuun puolelle olemme suunnitelleet vielä Vöyrin ja Helsingin kisoja, minkä jälkeen tytöt saavat jäädä ansaitulle talvi-tauolle kisailuista. Ensi vuonna sitten jatketaan toivottavasti kisaamista vielä isommalla porukalla. Freyan pentu Myy on käynyt erittäin menestyksekkäästi treenamassa Harjavallan treeneissä ja ensi keväänä ikää on tarpeeksi kisakentille. Myös Freyan pentu Haru on käynyt treeneissä Helsingissä ja kenties tästäkin pojasta kuoriutuu vielä kisaaja. Daim aka Dixon He-Man on myös treenaillut vieheen kanssa ja hyvällä tuurilla poika voisi päästä jo Vöyrin kisoihin mukaan. Paljon riippuu siitä, miten poika tulee tulevana keskiviikkona oikeissa maastotreeneissä juoksemaan.

Haru, Estorian Freija’s Midsummer Magic, maastotreeneissä. Kuva: Antti Ruotsalo
Myy, Estorian Freija’s Midsummer Magic, maastotreeneissä. Kuva: Tuija Kotka-Ritavuori

ps. Ensi vuonna voisi olla tiedossa kaksikin pentuetta maastojuoksuun potentiaalisia podengopentuja. Kannattaakin olla yhteydessä, jos oma maastokisakoira kiinnostaa.

Lisää kuvia löytyy muuten täältä: https://photos.app.goo.gl/vyV9MfJxr7U5xaBc9

Toinenkin muotovalio Estorian jengiin

Kävimme lauantaina 30.7. pyörähtämässä Lohjan näyttelyssä, tuomarina Hilkka Salohalla. Mukaan lähti Averna, Dafne ja Junnu, jonka edellisestä näyttelyreissusta oli päässyt koronan takia vierähtämään lähes 3 vuotta. Hieman jännittikin pojan kanssa mennä näyttelyyn, varsinkin kun Junnua näyttelytouhut eivät aina ole hirveästi kiinnostaneet. Junnu, Estorian Dusk of Dellingr, oli kuitenkin poikkeuksellisen reippaana näyttelypaikalla eikä esiintymistä haitannut edes juuri ennen podengokehää alkanut vesisade. Junnu oli ainoa paikalla oleva uros, joten heti kun tuomari antoi Junnulle arvioin ERI ja SA tiesin pojan samalla valioituneen. Tämä oli todella mahtava uutinen, kun olin odottanut Junnulle käytännössä mitä vain arviota SERTin ja hylätyn välillä.

Näyttelypäivän kruunasi Junnun valioitumisen ohella se, että myös Dafne pärjäsi AVO-luokassa päihittäen muut paikalla olevat nartut, Avernan mukaanlukien. Dafne, Estorian Eostre’s Daffodil, voitti ROP-kehässä myös enonsa Junnun ollen ROP ja Junnun ollessa VSP. Seuraavaksi jatkammekin Dafnen kanssa sertin metsästystä, sillä neiti onnistui kesällä yllättämään voittamalla itselleen sertit kahdesta peräkkäisestä näyttelystä, joten enää tarvitaan vain yksi serti myös neidin valioitumiseen. Peukut pystyyn, että meitä onnistaisi valioitumisten suhteen vielä kolmannen kerran tämän vuoden aikana jahka syksymmällä lähdemme vielä kerran näyttelyitä kiertämään.

Valiokoirat FI MVA Estorian Dawn of Freija ja FI MVA Estorian Dusk of Dellingr

Ensimmäinen Estorian-muotovalio

Kun Freya 5 vuotta sitten syntyi, ihastuin tähän tempperamenttiseen pikikuonoon saman tien. Päätös jättää neiti kotiin olikin loppujen lopuksi hyvin helppo, vaikka laumaan oli pari kuukautta aikaisemmin jo muuttanut toinen tempperamenttinen pikku pode Gaia. Freyan ja Gaian välillä onkin välillä ollut haasteita, mutta pääasiassa kaksikko on tullut oikein hyvin juttuun keskenään. Enemmän haasteita on aiheuttanut Freyan ja 9kk nuoremman keskaripode Hestian yhteiselo, mutta onneksi tästäkin olemme selvinneet pääasiassa ilman suuria haavereita. Freya on myös Estorian E- ja F-pentujen emä.

Freyan kanssa aloitimme näyttelyharrastuksen jo pentunäyttelyistä ja tytöstä tulikin pentuna kertaalleen ROP-pentu. Virallisissa näyttelyissä Freya sai ensimmäisen sertinsä Haminan nord-näyttelystä junioriluokassa ja vuotta myöhemmin toisen sertinsä niin ikään Haminan nord-näyttelystä tällä kertaa nuortenluokassa. Kolmatta sertiä jouduimme sen sijaan odottelemaan useamman vuoden. Neiti sai kyllä AVO-luokassa moneen kertaan ERI:n ja SA:n (mukaanlukien podengo erkkarista 2019), mutta serti jäi aina puuttumaan. Sitten tuli korona ja Freyalle 2,5 vuoden näyttelytauko. Vasta tänä keväänä pääsimme neidin kanssa jatkamaan sertin metsästystä. Näyttelytauon jälkeen Freya sai ensimmäisestä näyttelystään heti vara-sertin ja seuraavista kahdesta näyttelyssä ensin ERI:n ja sitten EH:n. Hieman alkoi kasvattajaa jo hermostuttaa, kun viimeinen serti antoi edelleen odottaa itseään.

Pöytyällä 11.6. koitti kuitenkin vihdoin se päivä, jota olimme odottaneet. Tuomarina toimi Pekka Teini, kun kehään menivät Freya ja Freyan kolme pentua. Freyan poika Haru (Estorian Freija’s Midsummer Night) meni ja pokkasi itselleen heti ensimmäisestä näyttelystä tuloksen JUN ERI-1, SA, SERT, ROP, JUN-SERT ja JUN-ROP ja Freyan tyttö Myy (Estorian Freija’s Midrummes Magic) puolestaan JUN ERI-1, SA, VARA-SERT, JUN-SERT ja JUN-VSP. Ricky (Estorian Freija’s Midsummer Charm) sai puolestaan tuomion EVA eli ei voi arvostella.

Niin tyytyväinen kuin olinkin Harun ja Myyn menestykseen, näyttelyn kuitenkin kruunasi Freyan tulos, AVO ERI-1, SA, PN-1, SERT, VSP ja FI MVA. Viikon vajaa 5-vuotias Freya nappasi viimeisen sertinsä tyttärensä edestä ja valioitui vihdoin ja viimein melkein kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Tästä oli kasvattaja haaveillut siitä asti, kun aloin kiertämään 2007 näyttelyisä Freyan isoäidin Sirun kanssa. Onneksi odotus lopulta palkittiin ja meidän laumassa on vihdoin ja viimein ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) Suomen muotovalio!

Seuraavana tavoitteena on saada Freyalle kasaan käyttövalion arvoon vaaditut maastosertit. Sen jälkeen tämä kettutyttö olisi kasvattajan suureksi iloksi ja ylpeyden aiheeksi tuplavalio. Onnea Freya aka Feifei, Fifi, Freyuska ja Frella… rakkaalla lapsella on monta nimeä.