Hei! Estorian kennelnimen takaa löytyy Marianne-niminen teologian maisteri. Kävin kasvattajan peruskurssin Helsingissä vuoden 2008 helmikuussa ja kennelnimianomukseni julkaistiin Koiramme lehdessä syyskuussa 2008. Pitkän haaveilun ja odottelun jälkeen 24.3.2009 kolahti kennelnimen vahvistus viimein postilaatikkoon. F.C.I. oli hyväksynyt nimivaihtoehdoista ensimmäisen, Estorian, joka liittyy vahvasti kirjoittamisharrastukseeni. Nimi on muodostettu kirjainyhdistelmästä stor, joka useissa kielissä muodostaa sanan ’tarina’ juuren. Esimerkiksi portugaliksi tarina on estoria, italiaksi storia, englanniksi story ja ranskaksi histoire. Tavoitteenani on kasvattaa rotumääritelmänmukaisia iloisia ja terveitä koiria, jotka sopivat niin kotiin kuin harrastuksiinkin.
Kasvatustyöni aloitin varsinaisesti vuonna 2010, mutta tätä ehti edeltää 20-vuoden vankka koirakokemus. Vanhempieni ensimmäinen koira saapui taloon vuonna 1991, kun olin itse vasta 3-vuotias. Kyseessä oli samojediuros Tuiskuviiman Ragtime eli Remu, joka saavutti lähes 15-vuoden iän ennen kuolemistaan lokakuussa 2006. Remun seurana oli jonkin aikaa myös sekarotuinen paimenkoiranarttu Tepa. Tytön ylikorostunut paimennus-/suojelusvietti johti kuitenkin siihen, että eläinlääkärien suosituksesta tyttö oli pakko nukuttaa vain vuoden ikäisenä. Tepaa seurasi vuonna 1995 ulkonäöltään ensimmäisen seropimme pieni miniatyyri. Poju oli pomeranian ja kleinpitzin sekoitus, hyvin luonteikas ja sisukas pieni poika, joka lähti Remun ja Tepan luokse kesäkuussa 2011 kunnioitettavassa 16 vuoden iässä. Vuonna 2003 laumaamme oli ehtinyt liittyä sekarotuinen sheltti-mix Muru ja lopulta vuonna 2007 ensimmäiset podengomme. Koirien ohella eläinharrastustani ovat tähdittäneet myös monet pieneläimet kaneista deguihin.
Nuorena tyttönä olin innostunut kaikista söpöistä ja karvaisista pikkukoirista, mutta useita vuosia kestänyt innostukseni antiikin myytteihin tutustutti minut lopulta vitosryhmän alkukantaisiin koirarotuihin. Portugalinpodengoissa mielenkiintoni herätti aluksi ulkomuodon muinaisuus ja kompakti koko, myöhemmin ihastuin myös niiden luonteen peräänantamattomuuteen, iloisuuteen, energisyyteen ja tietysti alkukantaiseen viehätykseen. Podengojen saapuminen perheeseemme tapahtui tästä huolimatta puolivahingossa, sillä Remun kuoleman jälkeen etsimme ensisijaisesti seuraavaksi koiraksemme uutta seropia. Satuin kuitenkin törmäämään pentuilmoitukseen podengoista ja aloin tutustua rotuun tarkemmin. Ensimmäiset pentutiedustelut eivät tuottaneet tulosta, mutta netti-ilmoituksen perusteella lähdimme lopulta yhtä pentuetta katsomaan. Tämän jälkeen vastustelu oli luonnollisesti täysin turhaa.
Ensimmäinen portugalinpodengoni saapui laumaamme maaliskuussa 2007 eräästä Suomen vanhimmasta podengokennelistä. Beoline Cranberry eli Siru osoittautui ensi hetkestä lähtien niin viehättäväksi tapaukseksi, että saman vuoden syksyllä laumaamme saapui Tähtitaivaan Alfred, tuttavallisemmin Doby. Näiden kahden podengon kanssa pääsin ensimmäistä kertaa koiraharrastusten makuun ja rupesin kiertämään näyttelyitä sekä treenaamaan agilitya, koiratanssia, TOKOa ja maastojuoksua. Kolmas podengomme oli sijoitusnarttu Nefi, jonka noudin laumamme jäseneksi joulukuussa 2008.
Ensimmäinen podengopentueeni syntyi toukokuussa 2010 yhdistelmästä Tähtitaivaan Alfred – Beoline Cranberry. Syntyneet pennut päätin jättää perhepiiriin ja niin lauma lisääntyi kertaheitolla kahdella yksilöllä. Seuraavat pari vuotta kului rotutietoutta entisestään kartuttaen, kunnes toinen pentueemme näki päivänvalon maaliskuussa 2012. Vuonna 2013 laumamme kasvoi kauan odotetulla samojedilla, kun meille muutti sijoitukseen Vadelmatassun Magic of Happiness, tuttavallisemmin Nova. Nova oli ensimmäisen samojedimme veljestä alkanutta sukua ja siksi monella tapaa merkityksellinen lisä perheeseemme. Ensimmäiset Estorian samojedit syntyivät joulukuussa 2019.
Vuonna 2022 kotilaumaani kuuluvat pienet portugalinpodengot Nefi (Encautom’s Hot Nuts), Windy (Estorian Artemis The Wild), Gaia (Beoline Prisioneiro de Azkaban), Freya (Estorian Dawn of Freija), Dafne (Estorian Eostre’s Daffodil) ja Averna (Befricas Hera), keskikoinen portugalinpodengo Hestia (Müslis Maniac) ja samojedi Nova (Vadelmatassun Magic of Happiness). Etälauman muodostavat samojedit Estorian Northern Lights ”Luna”, Estorian Exquisite Emerald ”Hilppa” ja Estorian Wind of Cloudy Creeks ”Mila” sekä podengot Estorian Apollo The Bright ”Waldo”, Estorian Brave Perceus ”Pepsi”, Estorian Dusk of Delligr ”Junnu”, Dixon He-Man ”Daim” ja Estorian Freija’s Midsummer Magic ”Myy”. Vuoden alussa syntyi yksi samojedipentue ja vuoden loppupuolella on todennäköisesti syntymässä vielä toinen. Vuoteen 2023 on suunnitteilla kaksi podengopentuetta.
Tulevaisuudessa kasvatustoimintani tulee keskittymään pääasiassa portugalinpodengoihin, mutta yksittäisiä samojedipentueita on myös syntymässä silloin tällöin. Haaveena on myös lauman kasvattaminen etnankoiralla tai italianvinttikoiralla, mutta ihan lähivuosina laumassa tuskin on tilaa. Mutta ikinä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kasvattaja: Marianne Kolu, Harjavalta/Somero/Mäntsälä
Sähköposti: marianne.kolu(at)gmail.com / estoriantiimi(at)gmail.com
Jäsen: Suomen Kennelliitto, Suomen Vinttikoiraliitto, Suomen Portugalinpodengot ry, Lännen vinttikoirat, Suomen samojedinkoira ry
Kennelnimi: Estorian – FCI:n hyväksyntä 24.3.2009
Kasvattajan peruskurssi: Helmikuussa 2008
Kasvattajasitoumus: vanha 3.2.2008 / uusi 1.9.2010
Tilastot: KoiraNet