Dafnesta Estorian tiimin kolmas muotovalio!

Mikä saa kasvattajan sanattomaksi? Se, että kolme kasvattia valioituu kolmen kuukauden sisällä toinen toisistaan. Valioitumisputken aloitti kesäkuussa Freya ”Estorian Dawn of Freija” pieni rakas tuittupääni ja kahden edellisen Estorian podengopentueeni äiti. Heinäkuussa Freyan veli Junnu ”Estorian Dusk of Dellingr” saavutti viimeisen sertinsä melkein kolmen vuoden näyttelytauon jälkeen ensimmäisessä näyttelyssään. Pojasta on tullut niin komea ja myös luonne on tasaantunut siinä määrin, että olisi hienoa, jos joku muukin kasvattaja kiinnostuisi poikaa jalostukseen käyttämään. Freyan ja Junnun kanssa näiden viimeisten sertien metsästys hieman venähti koronan takia, mutta valioituminen maistui odottelun jälkeen sitäkin makeammalta.

Mutta niin hienoja kuin Freyan ja Junnun valioituminen olikin, niin Dafne ”Estorian Eostre’s Daffodil” kyllä pisti äitiään ja enoaan paremmaksi. Dafnen kanssa ehdittiin junnu-iässä käydä koronan takia vain kaksissa näyttelyissä, joten Dafnen näyttelyura alkoi vasta kunnolla tämän vuoden toukokuussa. Touko-syyskuun välisenä aikana Dafne kävi näyttelyissä 7 kertaa. Näistä käynneistä Dafne oli 3xROP, 1xVSP, 3xSERT, 5xSA, 6xERI ja 1xEH. Valioitumiseen vaadittavat ensimmäiset kaksi sertiä tulivat peräkkäisissä näyttelyissä Sauvossa 9.7. ja Lohjalla 30.7., ja kolmas serti Ähtärin näyttelyssä 3.9. Kuin pisteenä iin päälle, Dafne oli vielä Ähtärin näyttelyä seuranneessa Kihniön näyttelyssä 4.9. ROP. Ikää tytöllä on nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta.

Dafne asui aluksi sijoituksessa Harjavallassa, mutta tämän vuoden alussa tyttö palautui minulle ja jäi osaksi meidän laumaa. Dafne on monella tavalla lähellä ihanne podengoani niin luonteensa kuin ulkomuotonsa puolesta. Vaikka laumassani onkin nyt hieman yllättäen 8 koiraa, ei Dafnen jääminen kotiin kuitenkaan ollut vaikea päätös… vaikka neidille olisi kyllä ollut ottajia vähän joka paikassa. Dafnen kanssa harrastetaan tämän nopean valioitumisen jälkeen pääasiassa maastojuoksua ja ensi vuoden alussa neidille olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset pennut. Toivottavasti saisimme mahdollisimman monta mini-Dafnea maailmaan ilahduttamaan muita ihmisiä tällä hurmaavalla luonteella.

Toinenkin muotovalio Estorian jengiin

Kävimme lauantaina 30.7. pyörähtämässä Lohjan näyttelyssä, tuomarina Hilkka Salohalla. Mukaan lähti Averna, Dafne ja Junnu, jonka edellisestä näyttelyreissusta oli päässyt koronan takia vierähtämään lähes 3 vuotta. Hieman jännittikin pojan kanssa mennä näyttelyyn, varsinkin kun Junnua näyttelytouhut eivät aina ole hirveästi kiinnostaneet. Junnu, Estorian Dusk of Dellingr, oli kuitenkin poikkeuksellisen reippaana näyttelypaikalla eikä esiintymistä haitannut edes juuri ennen podengokehää alkanut vesisade. Junnu oli ainoa paikalla oleva uros, joten heti kun tuomari antoi Junnulle arvioin ERI ja SA tiesin pojan samalla valioituneen. Tämä oli todella mahtava uutinen, kun olin odottanut Junnulle käytännössä mitä vain arviota SERTin ja hylätyn välillä.

Näyttelypäivän kruunasi Junnun valioitumisen ohella se, että myös Dafne pärjäsi AVO-luokassa päihittäen muut paikalla olevat nartut, Avernan mukaanlukien. Dafne, Estorian Eostre’s Daffodil, voitti ROP-kehässä myös enonsa Junnun ollen ROP ja Junnun ollessa VSP. Seuraavaksi jatkammekin Dafnen kanssa sertin metsästystä, sillä neiti onnistui kesällä yllättämään voittamalla itselleen sertit kahdesta peräkkäisestä näyttelystä, joten enää tarvitaan vain yksi serti myös neidin valioitumiseen. Peukut pystyyn, että meitä onnistaisi valioitumisten suhteen vielä kolmannen kerran tämän vuoden aikana jahka syksymmällä lähdemme vielä kerran näyttelyitä kiertämään.

Valiokoirat FI MVA Estorian Dawn of Freija ja FI MVA Estorian Dusk of Dellingr

Ensimmäinen Estorian-muotovalio

Kun Freya 5 vuotta sitten syntyi, ihastuin tähän tempperamenttiseen pikikuonoon saman tien. Päätös jättää neiti kotiin olikin loppujen lopuksi hyvin helppo, vaikka laumaan oli pari kuukautta aikaisemmin jo muuttanut toinen tempperamenttinen pikku pode Gaia. Freyan ja Gaian välillä onkin välillä ollut haasteita, mutta pääasiassa kaksikko on tullut oikein hyvin juttuun keskenään. Enemmän haasteita on aiheuttanut Freyan ja 9kk nuoremman keskaripode Hestian yhteiselo, mutta onneksi tästäkin olemme selvinneet pääasiassa ilman suuria haavereita. Freya on myös Estorian E- ja F-pentujen emä.

Freyan kanssa aloitimme näyttelyharrastuksen jo pentunäyttelyistä ja tytöstä tulikin pentuna kertaalleen ROP-pentu. Virallisissa näyttelyissä Freya sai ensimmäisen sertinsä Haminan nord-näyttelystä junioriluokassa ja vuotta myöhemmin toisen sertinsä niin ikään Haminan nord-näyttelystä tällä kertaa nuortenluokassa. Kolmatta sertiä jouduimme sen sijaan odottelemaan useamman vuoden. Neiti sai kyllä AVO-luokassa moneen kertaan ERI:n ja SA:n (mukaanlukien podengo erkkarista 2019), mutta serti jäi aina puuttumaan. Sitten tuli korona ja Freyalle 2,5 vuoden näyttelytauko. Vasta tänä keväänä pääsimme neidin kanssa jatkamaan sertin metsästystä. Näyttelytauon jälkeen Freya sai ensimmäisestä näyttelystään heti vara-sertin ja seuraavista kahdesta näyttelyssä ensin ERI:n ja sitten EH:n. Hieman alkoi kasvattajaa jo hermostuttaa, kun viimeinen serti antoi edelleen odottaa itseään.

Pöytyällä 11.6. koitti kuitenkin vihdoin se päivä, jota olimme odottaneet. Tuomarina toimi Pekka Teini, kun kehään menivät Freya ja Freyan kolme pentua. Freyan poika Haru (Estorian Freija’s Midsummer Night) meni ja pokkasi itselleen heti ensimmäisestä näyttelystä tuloksen JUN ERI-1, SA, SERT, ROP, JUN-SERT ja JUN-ROP ja Freyan tyttö Myy (Estorian Freija’s Midrummes Magic) puolestaan JUN ERI-1, SA, VARA-SERT, JUN-SERT ja JUN-VSP. Ricky (Estorian Freija’s Midsummer Charm) sai puolestaan tuomion EVA eli ei voi arvostella.

Niin tyytyväinen kuin olinkin Harun ja Myyn menestykseen, näyttelyn kuitenkin kruunasi Freyan tulos, AVO ERI-1, SA, PN-1, SERT, VSP ja FI MVA. Viikon vajaa 5-vuotias Freya nappasi viimeisen sertinsä tyttärensä edestä ja valioitui vihdoin ja viimein melkein kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Tästä oli kasvattaja haaveillut siitä asti, kun aloin kiertämään 2007 näyttelyisä Freyan isoäidin Sirun kanssa. Onneksi odotus lopulta palkittiin ja meidän laumassa on vihdoin ja viimein ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) Suomen muotovalio!

Seuraavana tavoitteena on saada Freyalle kasaan käyttövalion arvoon vaaditut maastosertit. Sen jälkeen tämä kettutyttö olisi kasvattajan suureksi iloksi ja ylpeyden aiheeksi tuplavalio. Onnea Freya aka Feifei, Fifi, Freyuska ja Frella… rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Huippu upea näyttelyuran avaus

Gaia teki sen, mistä osasin vain haaveilla. Beoline Prisioneiro de Azkaban 5.8.2017 podengojen ja SVKL:n erikoisnäyttelyssä PEK-1, KP, ROP-pentu ja lopulta vielä BIS-4! Arvostelu oli seuraavanlainen:

Feminine typical. Correct bite. Exellent expression. Correct pigmentation in mucoses. Very good topline. Very good front, hind angulation. Exellent tailset. Good temperament. Needs time. Very promising.

Kesän 2016 kuulumiset

Pitkästä aikaa ehdin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan uutisia kennelimme tapahtumista. Kesän pääasiassa mökkeilin koiralaumani kanssa (omien koirien lisäksi joukkoon mahtui myös hoitokoiria niin, että parhammillaan mökillä oli 11 koiraa). Myös omat koirani saivat olla Novan kasvattajan hoteissa yhden mökkiviikonlopun, kun itse lähdin juhlistamaan enoni häitä. Samojedit Bella ja Toro olivat puolestaan minun hoidokkeinani useamman viikon omistajansa odottaessa perheenlisäystä. Täytyy myöntää, että siinä riitti menoa enemmän kuin tarpeeksi. Nova nautti täysin siemauksin kavereistaan ja mökki muuttui todelliseksi hiekkalaatikoksi kolmikon intoutuessa kaivelemaan. Missään ei voinut liikkua pelkäämättä salakuoppia ja ojia, joita kolmikko keskenään sai aikaiseksi. Puutarha varsinkin oli täynnä toinen toistaan isompia kuoppia, mutta pakkohan sitä oli antaa kolmikon nauttia olostaan. Ruska tottui kesän aikana myös niin hyvin laumani jatkeena olemiseen, että haluaa nykyään aina nukkua jonkun kaverin vieressä. Novan kesän kohokohtia taisi Bellan ja Toron ohella olla Trombi ry:n eli tradenomiopiskelijoiden hallituksen vierailu mökilläni. Nova intoutui valvomaan hallituksen jäsenten kanssa koko yön eikä likka näyttänyt väsähtävän tästä ollenkaan 🙂

11 koiraa mökin elämää vilkastuttamassa Juhannuksena 2016

13439136_10154228477247380_5989142767835906589_n

Toro (Arttulan Börjen Biitti Iskee) ja Bella (Winter Day’s Russian Roulette)

13508995_10154220368127380_4896577750603791730_n

Toro, Bella ja Nova

13502083_10154242042532380_3078643278719763754_n

Ruskan pakkomielle kainalokavereihin

13415468_10154199847707380_3277398346632765457_o

13482820_10154217121712380_2055573478342148507_o

Siskokset Marianne ja Susanna enonsa häissä

13483211_10154220589907380_3795374739507152071_o

Nova ehti kesällä täyttää myös kolme-vuotta, mistä todisteena tämä kaunis kukkaiskuva.

13490700_10154222351522380_6871649071990654632_o  Ja nyt Nova näyttää tältä saatuaan karvansa kesän jälkeen viimein karvansa takaisin14053686_10154386391047380_1529323355679801171_o

Kesän aikana ehdimme pyörähtää myös muutamissa näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli Koski TL:ssä, tuomarina Helin Tenson. Tuloksena oli kasvatillemme Estorian Circe’s Gift ”Ciara” EH-3. Näyttely oli tytön suhteen positiivinen yllötys, sillä neiti esiintyi todella hienosti. Tätä ennen tyttö oli ehtinyt käydä vain muutamassa pentunäyttelyssä ja niistäkin oli aikaa jo kaksi vuotta. Arvostelu oli odotusten mukainen. Tyttö on kevytrakenteinen, korkearaajainen ja ylälinjaansa pyöristävä. Kaikki piirteitä, joita tyttö on perinyt valitettavasti äidiltään.Toinen näyttely oli Tammelassa, tuomarina Saija Juutilainen. Lainakoiramme Beoline Branca de Neve ”Ruska” sai sieltä ERI-1:n ja Estorian Circe’s Gift EH-2:n. Molemmille Juutilainen toivoi esiintymiseen vielä lisää varmuutta. Tämän jälkeen pyörähdimme Iitissä Estorian Calypso’s Giftin ”Cera” kanssa. Koska tyttö ei suostunut lainkaan esiintymään ja antoi hädintuskin tuomarin koskea itseään, oli tuloksena meidän laumamme ensimmäinen T. Ruska ehti loppukesästä käväistä näyttelyissä Raaseporissa (Per Lundström), Kouvolassa (Astrid Lundava) ja Kihniössä (Anneli Pukkila). Kaikista tuloksena EH. Ruskan tapauksessa tulosta tiputtaa joka kerta neidin apeanoloinen kehäkäytös, vaikka kotioloissa neiti onkin pelkkää hännänheilutusta. Nyt neiti jäikin sitten mammalomalle ja palailee sitten pentujen jälkeen takaisin kotio. Myös Nova pääsi kehään Kihniössä, tuloksena tytölle ERI-2. Hieman petyimme siitä, että SA jäi uupumaan, mutta Pukkila oli tuona päivänä  tiukalla päällä 🙂 Pentujen aiheuttaman tauon jälkeen Nova esiintyi kuitenkin todella hienosti ja nyt syksyllä tytölle on tiedossa useampikin näyttely, joista ensimmäisenä ensi viikonlopun Hyvinkään reissu. Tämän jälkeen olisi tiedossa ainakin Tuuloksen ja Seinäjoen näyttelyt. Niitä siis odotetellessa ja toivoessa, että tytön serti-tili saataisiin viimein auki.

Nova ja Ruska Kihniön näyttelyreissulla. Kyseessä oli pitkä päivä, sillä samojedit olivat kehänsä ensimmäisenä ja podengot viimeisenä rotuna. Puoli seitsämän lähdettiin kotoa liikkeelle ja viideltä vasta palattiin. 

14138704_10154440228787380_884921101383937840_o

 

Kesän aikana sain ilon tavata myös muutamaa Novan pentua. Roni kävi vierailulla luonamme Harjavallassa ja pieniä terveysongelmia (allergia) lukuunottamatta pojasta on kasvamassa oikein komea ja lupaava nuorimies. Hetaa näimme puolestaan Kouvolan näyttelyssä ja tyttö on kuin ilmetty äitinsä. Dinin luona vierailimme saman viikonlopun aikana ja minä ainakin rakastuin kyseiseen epeliin ikihyviksi. Windykin innostui Dinistä ja ilo oli katsella pojan leikkiä äitinsä ja podengojen kanssa.

Roni – Vadelmatassun Heavenly Fellow

13709506_10154300452662380_744552300_o 13711658_10154300452647380_1207402568_o 13720668_10154300452652380_1420062831_o

Dini – Vadelmatassun Heavenly Dude 

14060298_10154390108462380_982048915_o 14087524_10154390108442380_1638974027_o 14087586_10154390108492380_786867261_o 14087626_10154390108447380_1227250229_o

Heta – Vadelmatassun Heavenly Morning + äiti Nova

14088653_10210120234864977_5643952262884919128_n