Dafnesta Estorian tiimin kolmas muotovalio!

Mikä saa kasvattajan sanattomaksi? Se, että kolme kasvattia valioituu kolmen kuukauden sisällä toinen toisistaan. Valioitumisputken aloitti kesäkuussa Freya ”Estorian Dawn of Freija” pieni rakas tuittupääni ja kahden edellisen Estorian podengopentueeni äiti. Heinäkuussa Freyan veli Junnu ”Estorian Dusk of Dellingr” saavutti viimeisen sertinsä melkein kolmen vuoden näyttelytauon jälkeen ensimmäisessä näyttelyssään. Pojasta on tullut niin komea ja myös luonne on tasaantunut siinä määrin, että olisi hienoa, jos joku muukin kasvattaja kiinnostuisi poikaa jalostukseen käyttämään. Freyan ja Junnun kanssa näiden viimeisten sertien metsästys hieman venähti koronan takia, mutta valioituminen maistui odottelun jälkeen sitäkin makeammalta.

Mutta niin hienoja kuin Freyan ja Junnun valioituminen olikin, niin Dafne ”Estorian Eostre’s Daffodil” kyllä pisti äitiään ja enoaan paremmaksi. Dafnen kanssa ehdittiin junnu-iässä käydä koronan takia vain kaksissa näyttelyissä, joten Dafnen näyttelyura alkoi vasta kunnolla tämän vuoden toukokuussa. Touko-syyskuun välisenä aikana Dafne kävi näyttelyissä 7 kertaa. Näistä käynneistä Dafne oli 3xROP, 1xVSP, 3xSERT, 5xSA, 6xERI ja 1xEH. Valioitumiseen vaadittavat ensimmäiset kaksi sertiä tulivat peräkkäisissä näyttelyissä Sauvossa 9.7. ja Lohjalla 30.7., ja kolmas serti Ähtärin näyttelyssä 3.9. Kuin pisteenä iin päälle, Dafne oli vielä Ähtärin näyttelyä seuranneessa Kihniön näyttelyssä 4.9. ROP. Ikää tytöllä on nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta.

Dafne asui aluksi sijoituksessa Harjavallassa, mutta tämän vuoden alussa tyttö palautui minulle ja jäi osaksi meidän laumaa. Dafne on monella tavalla lähellä ihanne podengoani niin luonteensa kuin ulkomuotonsa puolesta. Vaikka laumassani onkin nyt hieman yllättäen 8 koiraa, ei Dafnen jääminen kotiin kuitenkaan ollut vaikea päätös… vaikka neidille olisi kyllä ollut ottajia vähän joka paikassa. Dafnen kanssa harrastetaan tämän nopean valioitumisen jälkeen pääasiassa maastojuoksua ja ensi vuoden alussa neidille olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset pennut. Toivottavasti saisimme mahdollisimman monta mini-Dafnea maailmaan ilahduttamaan muita ihmisiä tällä hurmaavalla luonteella.

Maastojuoksu-uutisia

Tämän vuoden aikana olemme päässeet tyttöjen kanssa kisaamaan vihdoin vähän enemmänkin maastojuoksurintamalla. Tämän harrastuksenhan aloitin Freyan kanssa 2019, minkä jälkeen meillä ehti olla vain kisat Vimpelissä 2020 ja Hailuodossa 2021. Tänä vuonna maastokausi aloitettiin kuitenkin jo toukokuussa Liedossa, missä Freya jäi 209 alkueräpisteellään juuri finaaliin kyseisissä kisoissa vaaditun 210 pisteen alle. Tämä ei onneksi haitannut, koska Freya sai finaalin ulkopuolelle jäämisen seurauksena juosta Dafnen parina koejuoksussa ja tytär saikin tämän suorituksen ansiosta itselleen kisakirjansa takaisin.

Maastotreenikuvassa Myy ja Averna, kuva: Tuija Kotka-Ritavuori

Liedon kisojen jälkeen suuntasimme heinäkuussa Hämeenkyröön kisaamaan. Kisoihin olin ilmoittanut alunperin Freyan, Dafnen ja Avernan, mutta hieman ennen kisoja Hestia kävi Freyan päälle niin, että tyttö loukkasi selkänsä. Sitä jouduimme hoitamaan fysioterapia-, lääkäri-, laserterapia- ja hierojakäynneillä, mutta onneksi selkä kuntoutui hyvin eikä siinä pitäisi olla enää ongelmia. Freya jäi joka tapauksessa Hämeenkyrön kisojen ulkopuolelle ja Averna ja Dafne pääsivät kisamaan Tito-podengon kanssa kolmistaan. Molemmat tytöt hakivat näissä kisoissa vielä vauhtiaan alkuerässä. Avernan tulos jäi 186 pisteeseen, koska neiti hieman yli-innokkaana juoksi suurimman osan matkasta pitkässä heinikössä varsinaisen uran ulkopuolella. Dafne sai alkuerästä 203 pistettä. Finaalissa molemmat kuitenkin petrasivat todella hienosti. Dafne sai 233 pistettä ja Averna 232 pistettä. Oltiin siis jo hyvin lähellä SERTK-arvoisia suorituksia. Avernan juoksusta kisojen ylituomari vielä soitti perään ilmoittaakseen, että neiti ansaitsi itselleen jo alkuerän sinnikkäällä juoksullaan kisojen ylituomarin myöntämän VINTYT-palkinnon.

Averna, Befrica’s Hera Hämeenkyrön kisoissa, kuva: Kari Vieri

Hämeenkyrön jälkeen Dafne pääsi heti seuraavana viikonloppuna kisaamaan Äänekoskelle Titon kaveriksi. Kisaa edeltävän viikon Dafne sai olla hoidossa Titon perheessä. Itse en kisoihin paikalle päässyt, mutta se ei Dafnen juoksuintoa latistanut, pikemminkin päinvastoin. Dafne juoksi itselleen alkuerässä 250 ja finaalissa 251 pistettä ylittäen maagisen 500 pisteen rajan yhteispisteillään 501. Näillä juoksuillaan neiti ansaitsi itselleen myös ensimmäisen maasto sertin enkä olisi voinut olla ylpeämpi kasvatistani.

Dafne, Estorian Eostre’s Daffodil, Äänekosken kisoissa, kuva: Kari Vieri
Tito (Sinacria Hello Mary Lou) ja Dafne (Estorian Eostre’s Daffodil), kuva: Mari Kaukanen

Viime viikonloppuna Freyakin oli viimein sellaisessa kunnossa, että pääsimme kisaamaan Luhtisaalistukseen Hyvinkäälle näiden kolmen tytön voimin. Alkuerässä Averna juoksi Luumu-pojan parina niin hienosti, että hän ansaitsi itselleen upeat 247 pistettä. Freya ja Dafne juoksivat puolestaan parina ja äidin ja tyttären kombosta näki, etteivät tytöt juosseet varsinaisesti kilpaa vaan tekivät pikemminkin yhteistyötä. Tämä söi hieman molempien pisteitä ja Dafne sai 239 ja Freya puolestaan 232 pistettä. Finaalissa Averna ja Dafne juoksivat yhdessä ja tällä kertaa nämä tytöt tekivät siinä määrin yhteistyötä kilpajuoksun sijasta, että Dafnen pisteet jäivät 224 pisteeseen ja johtajan roolin ottaneen Avernan pisteet 230 pisteeseen. Luumu-podengon kanssa juossut Freya intoutui sen sijaan juoksemaan vieraan koiran kanssa kilpaa niin kovalla asenteella, että lopputuloksena oli upeat 245 pistettä. Freyan ja Avernan lopullinen pistesaldo oli samat 477 pistettä, mutta finaalisuoritus ratkaisi nämä kisat Freyan eduksi ja neiti nousi podiumille ykkösenä. Dafnen yhteispisteet olivat hienot 463 pistettä, mikä tarkoitti jokaisen näistä kolmesta tytöistä juosseen itselleen SERTK-arvoisen tuloksen.

Averna, Befrica’s Hera Hyvinkään kisoissa, kuva: Antti Ruotsalo
Freya, Estorian Dawn of Freija, Hyvinkään kisoissa, kuva: Antti Ruotsalo
Dafne, Freya ja Averna, voittajatytöt
Podiumille tarvittiin vähän apukäsiä, että saatiin kaikki tytöt esille

Meidän kisailut tulevat vielä jatkumaan ja seuraavan kerran olemme kisaamassa jo tulevana lauantaina 20.8. Suonenjoen maastomestaruuskisoissa, jonne on ilmoitettu ennätykselliset 11 pikku podengoa. Tästä kisarupeamamme jatkuu 27.8. Loimaalla meidän ihka ensimmäisenä ajuekisana. Syyskuun puolelle olemme suunnitelleet vielä Vöyrin ja Helsingin kisoja, minkä jälkeen tytöt saavat jäädä ansaitulle talvi-tauolle kisailuista. Ensi vuonna sitten jatketaan toivottavasti kisaamista vielä isommalla porukalla. Freyan pentu Myy on käynyt erittäin menestyksekkäästi treenamassa Harjavallan treeneissä ja ensi keväänä ikää on tarpeeksi kisakentille. Myös Freyan pentu Haru on käynyt treeneissä Helsingissä ja kenties tästäkin pojasta kuoriutuu vielä kisaaja. Daim aka Dixon He-Man on myös treenaillut vieheen kanssa ja hyvällä tuurilla poika voisi päästä jo Vöyrin kisoihin mukaan. Paljon riippuu siitä, miten poika tulee tulevana keskiviikkona oikeissa maastotreeneissä juoksemaan.

Haru, Estorian Freija’s Midsummer Magic, maastotreeneissä. Kuva: Antti Ruotsalo
Myy, Estorian Freija’s Midsummer Magic, maastotreeneissä. Kuva: Tuija Kotka-Ritavuori

ps. Ensi vuonna voisi olla tiedossa kaksikin pentuetta maastojuoksuun potentiaalisia podengopentuja. Kannattaakin olla yhteydessä, jos oma maastokisakoira kiinnostaa.

Lisää kuvia löytyy muuten täältä: https://photos.app.goo.gl/vyV9MfJxr7U5xaBc9

Edit: koti löytynyt (Etsinnässä uusi koti Kaja-sammarille)

Samojedi kasvattini Kaja, Estorian Stunning Sapphire, etsii itselleen uutta kotia. Alla omistajan terveiset ja yhteystiedot (yhteydenotot siis ensisijaisesti Kajan omistajaan).

2,5-vuotias narttu Kaja etsii uusia ihmisiä ja loppuelämän kotia. Kaja on rekisteröity, rokotettu ja asianmukaisesti madotettu puhdasrotuinen samojedi, tarkemmat speksit toki annan kiinnostuneille.

Me joudumme suuren surun ja vaikeuden kautta luopumaan Kajasta TÄYSIN koirasta riippumattomista syistä. Kaja ei ole missään määrin ongelmakoira – osaa olla yksin kotona, ei tuhoa, ei kisko hihnassa tms. Se on lempeä, kiltti, rauhallinen koira joka kaipaa huomiota ja rakkautta. Meillä kuitenkin elämäntilanne nyt sellainen, että Kaja tarvitsee uuden kodin. Ehdoton, absoluuttisen tärkeä asia kuitenkin on erittäin aktiivinen yhteydenpito meihin ja toivomme Kajan käyvän hoidossa silloin tällöin (jotta lapsi ei menetä yhteyttä koiraan kokonaan) , sekä asianmukainen yhteydenpito kasvattajaan. Varsinainen kiire Kajan uuden kodin löytymisellä ei ole. Tärkeämpää on juuri se The Ihmisten löytyminen kuin se tapahtuuko se parin viikon päästä vai jouluna.

Toivomme, että uudessa kodissa on vakiintunut ja rauhallinen elämäntilanne. Kaja kyllä tykkää lapsista, mutta uudessa kodissa saisi olla jo isommat lapset tai ei ollenkaan. (Lapset ovat muuttuva pala aina aikuisten elämässä) Asumme kerrostalossa, eli sekin Kajalta sujuu, mutta olisihan se omakotitalo aidatulla pihalla aina mukavin vaihtoehto. Kaja on leikkaamaton narttu, joten se pitää ottaa mahdollisten koirakaverien kanssa huomioon. Itse olen tarkka turkin hoidosta , ja sitä odotan myös uudelta kodilta, eli joko osaat itse hoitaa turkin tai sitoudut viemään Kajan ammattilaisen käsiin tasaisin väliajoin. Uuden kodin pitäisi myös käyttää Kaja virallisissa terveystutkimuksissa.

Tärkeintä on löytää koti, jossa sen kanssa vietetään aikaa ja tarjotaan mielekästä puuhaa. Koti jossa sitä rakastetaan sen loppu elämän ajan.

Jos uskot, että Kajan uusi koti voisi olla kanssasi ota ihmeessä yhteyttä minuun sähköpostilla ruut.salakari@gmail.com tai soittamalla 0451408590. Olisi kiva jos esittelet itsesi ja kerrot elämästäsi heti ensimmäisessä viestissä!Kiitos kaikille kiinnostuneille

Toinenkin muotovalio Estorian jengiin

Kävimme lauantaina 30.7. pyörähtämässä Lohjan näyttelyssä, tuomarina Hilkka Salohalla. Mukaan lähti Averna, Dafne ja Junnu, jonka edellisestä näyttelyreissusta oli päässyt koronan takia vierähtämään lähes 3 vuotta. Hieman jännittikin pojan kanssa mennä näyttelyyn, varsinkin kun Junnua näyttelytouhut eivät aina ole hirveästi kiinnostaneet. Junnu, Estorian Dusk of Dellingr, oli kuitenkin poikkeuksellisen reippaana näyttelypaikalla eikä esiintymistä haitannut edes juuri ennen podengokehää alkanut vesisade. Junnu oli ainoa paikalla oleva uros, joten heti kun tuomari antoi Junnulle arvioin ERI ja SA tiesin pojan samalla valioituneen. Tämä oli todella mahtava uutinen, kun olin odottanut Junnulle käytännössä mitä vain arviota SERTin ja hylätyn välillä.

Näyttelypäivän kruunasi Junnun valioitumisen ohella se, että myös Dafne pärjäsi AVO-luokassa päihittäen muut paikalla olevat nartut, Avernan mukaanlukien. Dafne, Estorian Eostre’s Daffodil, voitti ROP-kehässä myös enonsa Junnun ollen ROP ja Junnun ollessa VSP. Seuraavaksi jatkammekin Dafnen kanssa sertin metsästystä, sillä neiti onnistui kesällä yllättämään voittamalla itselleen sertit kahdesta peräkkäisestä näyttelystä, joten enää tarvitaan vain yksi serti myös neidin valioitumiseen. Peukut pystyyn, että meitä onnistaisi valioitumisten suhteen vielä kolmannen kerran tämän vuoden aikana jahka syksymmällä lähdemme vielä kerran näyttelyitä kiertämään.

Valiokoirat FI MVA Estorian Dawn of Freija ja FI MVA Estorian Dusk of Dellingr

Ensimmäinen Estorian-muotovalio

Kun Freya 5 vuotta sitten syntyi, ihastuin tähän tempperamenttiseen pikikuonoon saman tien. Päätös jättää neiti kotiin olikin loppujen lopuksi hyvin helppo, vaikka laumaan oli pari kuukautta aikaisemmin jo muuttanut toinen tempperamenttinen pikku pode Gaia. Freyan ja Gaian välillä onkin välillä ollut haasteita, mutta pääasiassa kaksikko on tullut oikein hyvin juttuun keskenään. Enemmän haasteita on aiheuttanut Freyan ja 9kk nuoremman keskaripode Hestian yhteiselo, mutta onneksi tästäkin olemme selvinneet pääasiassa ilman suuria haavereita. Freya on myös Estorian E- ja F-pentujen emä.

Freyan kanssa aloitimme näyttelyharrastuksen jo pentunäyttelyistä ja tytöstä tulikin pentuna kertaalleen ROP-pentu. Virallisissa näyttelyissä Freya sai ensimmäisen sertinsä Haminan nord-näyttelystä junioriluokassa ja vuotta myöhemmin toisen sertinsä niin ikään Haminan nord-näyttelystä tällä kertaa nuortenluokassa. Kolmatta sertiä jouduimme sen sijaan odottelemaan useamman vuoden. Neiti sai kyllä AVO-luokassa moneen kertaan ERI:n ja SA:n (mukaanlukien podengo erkkarista 2019), mutta serti jäi aina puuttumaan. Sitten tuli korona ja Freyalle 2,5 vuoden näyttelytauko. Vasta tänä keväänä pääsimme neidin kanssa jatkamaan sertin metsästystä. Näyttelytauon jälkeen Freya sai ensimmäisestä näyttelystään heti vara-sertin ja seuraavista kahdesta näyttelyssä ensin ERI:n ja sitten EH:n. Hieman alkoi kasvattajaa jo hermostuttaa, kun viimeinen serti antoi edelleen odottaa itseään.

Pöytyällä 11.6. koitti kuitenkin vihdoin se päivä, jota olimme odottaneet. Tuomarina toimi Pekka Teini, kun kehään menivät Freya ja Freyan kolme pentua. Freyan poika Haru (Estorian Freija’s Midsummer Night) meni ja pokkasi itselleen heti ensimmäisestä näyttelystä tuloksen JUN ERI-1, SA, SERT, ROP, JUN-SERT ja JUN-ROP ja Freyan tyttö Myy (Estorian Freija’s Midrummes Magic) puolestaan JUN ERI-1, SA, VARA-SERT, JUN-SERT ja JUN-VSP. Ricky (Estorian Freija’s Midsummer Charm) sai puolestaan tuomion EVA eli ei voi arvostella.

Niin tyytyväinen kuin olinkin Harun ja Myyn menestykseen, näyttelyn kuitenkin kruunasi Freyan tulos, AVO ERI-1, SA, PN-1, SERT, VSP ja FI MVA. Viikon vajaa 5-vuotias Freya nappasi viimeisen sertinsä tyttärensä edestä ja valioitui vihdoin ja viimein melkein kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Tästä oli kasvattaja haaveillut siitä asti, kun aloin kiertämään 2007 näyttelyisä Freyan isoäidin Sirun kanssa. Onneksi odotus lopulta palkittiin ja meidän laumassa on vihdoin ja viimein ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) Suomen muotovalio!

Seuraavana tavoitteena on saada Freyalle kasaan käyttövalion arvoon vaaditut maastosertit. Sen jälkeen tämä kettutyttö olisi kasvattajan suureksi iloksi ja ylpeyden aiheeksi tuplavalio. Onnea Freya aka Feifei, Fifi, Freyuska ja Frella… rakkaalla lapsella on monta nimeä.

R.I.P. Lilli 18.6.2017-14.6.2022

Jouduimme hyvästelemään kesäkuussa yllättäen ensimmäistä kertaa Estorian podengon, kun Lilli (Estorian Dawn of Frigga) jouduttiin lähettämään viimeiselle matkalleen. Lilli oli pari viikkoa aikaisemmin alkanut saada kohtauksia, joihin lääkäri oli käsittääkseni koiraa sen enempää tutkimatta antanut epilepsialääkityksen. Kohtauksissa Lillillä esiintyi horjumista, vapinaa, jalat eivät kantaneet, Lilli ei pystynyt liikkumaan ja selkä vetäytyi kyyryyn. Lisäksi Lilli oksenteli ja teki kohtausten jälkeen tarpeensa sisälle. Lilli pysyi kohtausten aikana tajuissaan, mutta saattoi olla poissaoleva. Epilepsialääkkeistä ei ollut apua ja kohtaukset pahenivat, jolloin omistajat päättivät päästää väsyneen Lillin lopulta lepoon.

Lilli meni valitettavasti niin nopeasti huonoon kuntoon, että tyttöä ei ehditty tarkemmin tutkimaan tai ottamaan verikokeita kohtausten syyn selvittämiseksi. Itse epäilen kohtauksia kipukohtauksiksi, sillä myös Lillin isällä oli viime vuoden keväällä hyvin samanlaisia oireita. Waldo meni myös niiden seurauksena niin huonoon kuntoon, että päivitystyksessä ehdotettiin eutanasiaa. Waldon kanssa kuitenkin lähdettiin Viikin eläinsairaalaan ja siellä lopulta löytyi laajojen ja useita päiviä kestäneiden tutkimusten jälkeen vakava tulehdus kiveksistä, josta aiheutunut kipu aiheutti kohtaukset. Kenties myös Lillillä oli jokin piilevä tulehdus, joka näkyi tällaisina kipukohtauksina. Myös selänalueen ongelmat voisivat käsittääkseni aiheuttaa vastaavanlaisia oireita. Punkkien aiheuttamat sairaudet eivät myöskään ole poissuljettu vaihtoehto. Ikävää on, ettemme nyt ikinä saa tiedää, mikä kohtaukset loppujen lopuksi aiheuttivat. Pääasia kuitenkin, ettei Lilli enää kärsi.