Uusi vuosi ja uudet kujeet… sekä Dobyn ja Tiitun pentuja

Nyt on vuosi vaihtunut ja ulkona on lunta kilotolkulla. Loppuvuosi sujui kiireisissä merkeissä, kun valmistelimme jouluesitystä ja matkaamista Somerolle. Windy, Waldo ja Poju pääsivät mukaan kyläilemään ja todella mallikkaasti homma kotiin hoituikin. Windy ja Waldo ihastuivat kyllä oikeasti tuohon pieneen serkkutyttööni ja taisipa tunne olla molemminpuoleinen. Windy kirjaimellisesti painiskeli Seelan kanssa, mutta osasi kuitenkin ottaa tarpeeksi rauhallisesti, jotta yhteiselo sujui. Seelakin ymmärsi, ettei Windya tai Waldoa voi ihan miten sattuu retuttaa.
Uusi vuosi olikin sitten vallan toinen juttu. Vietimme sen perinteisesti kotona ja jo aamusta asti Windy oli kovin säikyllä tuulella. Olin Windyn kanssa lenkillä metsässä ja yhtäkkiä neiti säikähti jotain niin, että lähti juoksemaan kovaa vauhtia kotia päin. Siinä vaihessa Windy ei sitten enää tunnistanut minuakaan ja jouduin soittamaan siskon hätiin. Susanna lähti siis tulemaan kotoa päin karkulaista vastaan ja saikin neidin kiinni… keskeltä autotietä *_* Siinä oli kyllä sydämentykytystä ja jännitystä kerrakseen. No neiti karkulainen oli kyllä itsekin vähän häpeissään, kun huomasi, ettei se perässä tuleva pelottava mörkö olekaan kukaan muu, kun oma emäntä 😉

Kun rakettien ampuminen kuudelta alkoi, Windy ja Siru etsivät kilvan piilopaikkaa ja päätyivät lopulta leivinuunin, seinän ja tuolin muodostamaan pikku koloon. Siellä ne sitten nukkuivat keskenään loppuillan samalla kun muu perhe katseli samassa huoneessa elokuvia. Myös Murua ja Nefiä jänskätti melko tavalla. Loppujen lopuksi uusi vuosi sujui kuitenkin hyvin, vaikka se tuntuikin suuren koiramäärän vuoksi todellisuutta “pahemmalta”. Poju ei onneksi noteerannut pauketta kuuroutensa vuoksi millään tavalla eikä myöskään, yllätys yllätys, Waldo. Waldolainen tuli kuistille asti ilotulitteita katsomaan eikä ollut niistä moksiskaan. Haukahteli vain naapureille. Seuraavana päivänä kaikki koirat ottivatkin sitten korkojen kera edelliseen iltaan kuluneen ajan takaisin. Olivat todella rohkeita ja kaikkia ilotulite-roskia olisi pitänyt päästä maistamaan.

Eilen vietettiin Sirun 4-vuotis syntymäpäiviä. Herkuksi saatiin vanhaa nakkikastiketta ja lohilaatikkoa. Menimme oikein pitkälle lenkille ja kaikki koirat saivat temmeltää lumihangessa vapaasti. On se jo niin iso tyttö. Nefin lihotuskuuri ei muuten ole tehonnut, joten nyt päätimme kokeilla HeviNEUta. Se maistuikin paljon paremmin kuin maksalaatikko tai murot. Olisihan se kiva, jos hyvä maku näkyisi myös siellä vyötärössä 😉

Dobyn ja Tiitun pennutkin alkavat olla jo isoja kuin mitkä. Ikää pennuilla siis reilu kolme viikkoa. Pienin tyttönen kehittyy kuulemma hitaammin kuin siskonsa ja veljensä, mutta näyttää kuitenkin hyvin perässä pysyvän. Ovat ne kyllä todella suloisia epeleitä. Sain myös Marilta luvan laittaa tänne muutaman kuvan (kuvat siis © Mari Pukkila), niin näette itse kuinka suloisista pikkusista on puhe.

Tässä kuvassa pennut 3 päivää
Tyttö – Poika – Tyttö


Tässä kuvassa pennut melkein pari viikkoisia:
Tyttö – Poika – Tyttö


Nyt ikää kolme viikkoa:
Poika – Tyttö – Tyttö


Ja tässä vähän yli kolme viikkoa


Poika ja toinen tyttö ovat vielä vapaita ja niistä voi kysellä Marilta…
Kennel Iloinen koira
Mari Pukkila
Uudenmaankatu 249 as 2
05840 Hyvinkää
Puh: 050-5675 004
e.mail: m.pukkila@luukku.com