Podengomaista käytöstä..?

Sirulla ja Nefillä on nykyisin joka päivä melkoiset alfa-narttu tappelut. Vaikka Muru onkin virallisesti se lauman alfa-narttu, niin Nefi ja Siru ottavat vähän väliä yhteen siitä varamiehen paikasta. Erityisesti lenkeillä tytöt ovat toistensa kurkussa kiinni ja siinä onkin erottamista, kun yritämme saada tytöt irti toisistaan. Tappelu on välillä ihan kauheaa katsottavaa, mutta ainakin toistaiseksi suurilta haavereilta (muutamaa pintanaarmua lukuunottamatta) ollaan vältytty. Riidan aiheena voi olla käytännössä ihan mikä vain ohi-ajavasta autosta liian lähelle tulemiseen, ja se syttyy yleensä ilman enempiä varoituksia.

Kaikkein oudoin piirre tässä tilanteessa on kuitenkin se, että vaikka tytöt laimahtavat hetkessä ja ovat toistensa kurkussa siinä silmänräpäyksessä, niistä tulee kavereita jopa vielä nopeammin. Heti kun tytöt on saatu erotettua toisistaan, Nefi ja Siru rupeavat nimittäin hieromaan sovintoa ja kohta ovat ylimmät ystävykset. Siru putsaa Nefin korvaa ja Nefi nuolee Sirua kaikkialta. Sitten ne menevät vierekkäin jonnekin nukkumaan eikä tapelusta ole mitään jälkeäkään aina siihen hetkeen asti, kunne uusi riita syttyy. Pääosan ajasta tytöt ovat siis parhaat kaverit. Tälläkin hetkellä he nukkuvat tuossa vieressäni “kerrossängyssä”: Siru tuolilla ja Nefi tuolin alla olevalla tyynyllä 🙂

Sirun metsästysvaistot ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Neiti on oikein haka metsästämään hiiriä ymv. ja hänelle on oikeaa kidutusta tietää, että Susannan huoneessa vipeltää kolme syötävän suloista gerbiiliä. Nyt kun gebsuilla on käytössään terraario, neitiä ei meinaa saada lasin edestä pois ollenkaan silloin kun gebsut ovat hereillä. Eilen me päätimme sitten testata neidin jäljestystaitoa gebsujen hajun avulla. Otimme terrasta hieman purua ja teimme siitä jäljen maahan. Sitten laitoimme Sirun haistelemaan jälkeä: ja neitihän teki kaikki kiepit ja ympyrät aivat oikein nenä maata viistäen. On sa Mannin kulta niin taitava, joskin hieman myös pettynyt kun jäljen päässä ei odottanutkaan gebsu vaan pelkkä nami 😉

Siru, Doby ja Nefi ovat tätä nykyä ihan erottamaton kolmikko. Näin kesäisin me pidämme ulko-ovea melkein koko päivän auki ja koirat saavat tulla ja mennä sisään miten mielivät. Podengot ovat kyllä ottaneet tilanteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti. He juoksevat kilpaa, pitävät hippaa, painivat, syövät vadelmia ja karviaisia, pyydystävät kärpäisiä ja ynnmämuuta sellaista mitä mieleen nyt sattuu juolahtamaan. Heidän perusas leikkinään on tällä hetkellä vaanimis-kolmio, jossa kolmion kärkinä toimivat podengot: Siru yhdessä kärjessä, Doby toisessa ja Nefi kolmannessa. Siinä muodostelmassa he sitten pysyvät aivan hievahtamatta pitkän aikaa toisiaan tuijottaen valmiina säntäämään ensimmäisenä liikahtavan tyypin kimppuun. Useimmiten siis Nefin, koska likallahan ei tunnetusti ole kärsivällisyyttä 🙂

Käytiin muuten tänään Dobyn kanssa virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa. Mikäli saamme kuvat takaisin samoin tuloksin, kuin ne täältä lähtivät, niin kaikki on ok. Pidetään siis peukkuja. Mitään sellaista ei kuitenkaan löytynyt, mikä voisi aiheuttaa Dobyn takajalkojen hyppyyttämisen.