Joululahja unelma

Siitä asti kun näin Kaunotar ja Kulkuri piirretyn, toivoin joulu/syntymäpäivä lahjaksi omaa koiraa. No koiria kyllä on tullut, mutta yksikään ei kuitenkaan lahjaksi, vaikka viime vuonna Susanna sai Dobyn eräänlaisena joululahjana…

No tänä vuonna oli sitten minun vuoroni ja 26. joulukuuta meille saapui Encautom’s Hot Nuts eli Nefi, pieni lyhytkarvainen portugalinpodengo narttu, todellinen joululahja Tosin tämän lahjan hankin kyllä ihan itse ja kyse on siis sijoituskoirasta, joka on siis minun ja kasvattajan yhteisomistuksissa ensimmäiseen pentueeseen asti tai kunnes koira täyttää neljä vuotta (tai aikaisemmin, jos koiraa ei voi käyttää jalostukseen). Ja jalostusoikeus tuohon ensimmäiseen pentueeseen on siis kasvattajalla.

Nefi on jo näiden muutamien päivien aikana osoittautunut oikeaksi taskuraketiksi, hirmumyrskyksi, supernovaksi, elohopeaksi ja niin poispäin. Meno on koko ajan ihan hirmuinen. Joko Nefi nukkuu tai syö tai sitten hän riehuu ja puree kaikkea mikä liikkuu. Tässä ollaan jo ruvettu oikein tosissaan kieltämään tuota puremista, koska kädet ja sormet ovat jo nyt ihan naarmuilla. Leikin lomassa ollaan myös yritetty harjoitella käskyä “irti” ja “nouda”. Nefi kun on niin suloinen, että kun lelun heittää pois Nefi hakee sen ja tulee leikkimään sen kanssa syliini. Irti päästäminen on sen sijaan melkoisen työn ja tuskan takana, mutta pakko se olisi nopeasti oppia ennen kuin Nefi saa hampaisiinsa jonkun lelua arvokkaamman saaliin.

Sirun ja Dobyn kanssa Nefi on nyt ruvennut oikein tosissaan kaveeraamaan ja eilen tuli Sirun kanssa painittua oikein kunnolla ja tänä aamuna oli taas vuorossa Doby. Eilen illalla Nefi ihastui Siruun niin totaalisesti, että seurasi Sirua koppaan ja Siru hämmästyi tunkeilijasta niin pahasti, ettei osannut sanoa juuta eikä jaata. Ulkonakin Nefi haluaisi Sirua ja Dobya seurata, mutta se ei ole mikään helppo tehtävä kylmässä lumihangessa.

Ruoka maistuu Nefille hyvin ja seisomista olemme Nefin omia ruokia herkkuna käyttäen jo hieman harjoitelleet. Hyvin sujuu niin kauan, kun Nefi saa koko ajan sormien välissä olevia nappuloitaan maistella ja nuoleskelle. Mutta jos pitäisi vain seistä ja katsella nappuloita, niin ei onnistu 🙂 Isojen koirien kipoillekin Nefi on jo meinannut pari kertaa ehtiä, joten siinä saa kyllä olla tarkkana. Sisäsiisteys tuntuu sujuvan jo melko hyvin ja pissat ja kakit ollaan pääasiassa tehty ulos.

Murun ja Pojun kanssa Nefi on myös hyvää pataa. Varsinkin Muru ja Nefi ovat tulleet hyvin toimeen ensimmäisestä päivästä lähtien, joskin Nefin terävät hampaat vähän Murua häiritsevätkin. Välillä Muru yrittää pestä Nefiä ja Nefi roikkuu kaikin voimin Murun kurkussa ja tukistaa tätä turkista. Myös narua on tullut jo vedettyä.

Nefillä on kyllä luonnetta vaikka muille jakaa ja hän on jo valloittanut vähän kaikkien sydämen. Tarkkana saamme kuitenkin olla, ettei Nefi vain rupea luulemaan itsestään liikoja. Tällä hetkellä likka ainakin kuvittelee olevansa voittamaton.