Kennelimme matami Siru on kokenut viimeisen kuukauden aikana kovia. Tyttö nimittäin loukkasi 22.8. mökillä ollessamme oikean takajalkansa. Siru juoksi pellolla ja teki virhearvion hypätessään ojan yli. Seurauksena tyttö siis mätkähti matalan ojan pohjalla olevien lautojen päälle ja alkoi ontua jalkaansa. Aluksi Siru ei suostunut kävelemään oikeastaan lainkaan ja loppulenkin joutuikin kulkemaan puolittain sylissäni. Koska kyseessä oli lauantai ja lähin päivystys olisi ollut Turussa jäimme Sirun kanssa odottamaan viikonlopun yli, miten jalka alkaisi jälleen toimimaan. Maanantaina jalka oli edelleen selkeästi kipeä eikä tyttö varannut sille painoaan lainkaan. Soitinkin Porin eläinlääkäri palveluun ja varasin ajan tiistaiksi.
Koska eläinlääkäriaika oli kolmelta, jouduin tekemään työpaikallani hieman erityisjärjestelyjä. Toisin sanoen sovin toisen opettajan kanssa, että hän hoitaisi viimeisen tuntini, että ehtisin kolmeksi Poriin. Lisäksi sain erityisluvan tuoda Sirun töihin mukaan, jottei aikaa kuluisi töiden jälkeen koiranhaku reissuun. Niinpä Siru vietti viisi tuntia rehtorin kansliassa omassa kopassaan. Koska tyttö ei ole pitkiin aikoihin joutunut olemaan täysin yksin, oli tilanne matamille jonkinmoinen järkytys, mikä näkyi tai pikemminkin kuului, äänekkäänä haukkumisena. Erityisesti naapurihuoneessa oleileva kanslisti sai nauttia tästä kyseenalaisesta lauluesityksestä liiankin kanssa. Ei päivä tosin yksinomaan ikävä ollut, sillä muutamat oppilaani halusivat päästä Sirua katsomaan ja tyttö luonnollisesti nautti huomiosta.
Kun työt olivat viimein ohi, lähdimme ajelemaan Poriin. Paikan päällä lääkäri tutki jalan ja arveli vian olevan polven ristisiteessä. Tällainen vamma vaatii käytännössä aina leikkausta, mutta kuulin ettei Porissa ole ortopediaan erikoistunutta lääkäriä. Jouduimmekin lähtemään lääkäristä käytännössä tyhjin käsin vain kipulääkereseptillä varustettuna. Jalasta ei otettu edes röntgenkuvaa. Kymmenen päivän kipulääke kuurin jälkeen kävi kuitenkin selväksi, ettei levosta tai lääkkeistä ole apua ja rupesinkin selvittelemään, mistä päin Suomea löytäisin asiansa osaavan ortopedin.
Loppujen lopuksi päädyin soittamaan ystäväni suosituksesta Malmin Animagi Apexille, jossa tällaisia vammoja hoitaa monen vuoden kokemuksella Esa Eskelinen. Pienoista päänvaivaa herätti, kuinka saisin tytön maanantaina 7.9. Helsinkiin puoli yhdeksäksi, kun pitäisi kuitenkin olla samaan aikaan töissä. Apuun astuivat onneksi ihanat kaverini ja loppujen lopuksi heitin Sirun edellisenä iltana Novan kasvattajalle ja hyvälle ystävälleni Rialle. Ria sitten hoiti seuraavana aamuna tytön ajoissa lääkäriin. Tuomio tuli välittömästi: etummainen ristiside poikki ja hoitona leikkaus. Vaikka kyseessä on jo hieman iäkkäämpi koira (Sirulla siis ikää 8,5 vuotta) en jäänyt asiaa pähkäilemään, vaan annoin luvan leikkaukselle. Onhan meillä toivottavasti vielä monta vuotta edessä. Vasta röntgenkuvien jälkeen selvisi, millaisesta leikkauksesta olisi kyse, sillä pienille koirille on tarjolla kaksi eri vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi vamman laatu oli sellainen, että lääkäri suositteli niin kutsuttua TPLO-leikkausta, jonka myötä toipumistodennäköisyys kasvaisi huomattavasti. TPLO-leikkauksessa polvi operoidaan avoleikkauksena. Sirun kohdalla sääriluun yläpään nivelpinta käännettiin vaakasuoraan asentoon ja kiinnitettiin ruuvien avulla paikalleen. Näin sääriluu ei pääse askeltaessa liikkumaan reisiluuhun. Ennen leikkausta piti vielä suorittaa verikokeet, jotka osoittivat Sirun olevan kaikin puolin terve (jos lievää ylipainoa ei siis lasketa 😉 ).
Leikkaus sujui hyvin ja Siru oli kolmen jälkeen valmis kotiutumaan. Minulta meni kuitenkin kolme tuntia, ennen kuin sain ajettua Helsinkiin, missä minua odotti lääketokkurastaan huolimatta iloinen koira. Saimme hoito-ohjeet ja lähdimme sitten Somerolle, jossa tyttö pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan jalkojensa kantavuutta. Vietimme illan Somerolla isovanhempieni luona ja jatkoimme seuraavana aamuna matkaa kotiin Harjavaltaan.
Aluksi Sirun toipuminen näytti sujuvan hyvin, mutta eilen keskiviikkona huomasin jalassa turvotusta. Soittelin heti Apexille ja sieltä todettiin, että jalkaa olisi hyvä tulla näyttämään paikan päälle. Varasin siis uuden ajan perjantaiksi Helsinkiin. Pian lääkäristä kuitenkin soitettiin minulle takaisin päin ja sanottiin, että voisin viedä koiran näytille jonnekin lähempänä sijaitsevalle lääkärille, etten joutuisi jälleen kuluttamaan koko päivää autossa. Valitettavasti kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon, etten saanut aikaa vielä illalla varattua. Sen sijaan päätin hieman löysätä sidettä ja antaa jalalle lisää kylmähoitoa. Aamulla turvotus oli vähäisempää ja sain poistettua loputkin siteestä. Haava punoitti, mutta muuten kaikki näytti omaan silmääni olevan ihan ok. Lääkkeiden anto oli sen sijaan melkoisen monimutkainen operaatio, sillä saatuaan lääkkeitä nyt muutaman päivän ajan, Siru päätti suhtautua epäluuloisesti kaikkeen tarjoamaani sapuskaan. Lähes tunnin tappelun jälkeen onnistuin saamaan Sirun nielemään lääkkeet veden avulla. Tämän jälkeen kello olikin niin paljon, että pystyin soittamaan Raumalle ja sovin eläinlääkäriajan töiden jälkeen puoli neljäksi.
Lähdin Sirun kanssa Raumalle käytännössä suoraan töistä, enkä ehtinyt ennen lähtöä vilkaisemaan jalkaa muuta kuin huomatakseni, että turvotus oli entisestään laskenut. Lääkärissä odotti kuitenkin ikävä yllätys, sillä paljastui, että osa tikeistä oli ruvennut purkautumaan ja haava oli punainen ja ärtynyt. En tiedä olivatko tikit alkaneet purkautua jo aikaisemmin, vai johtuiko kaikki siitä, että Siru onnistui poistamaan kauluksensa ajomatkan aikana, enkä huomannut sitä ennen kuin perillä. Näin Siru on saattanut matkan aikana nuolla haavaansa. Rauman lääkäri konsultoi paikallista ortopedia ja he päätyivät poistamaan tikit (viikon etuajassa), koska haava oli kuitenkin kiinni ja irtiröpsöttävät tikit aiheuttaisivat suuremman riskin haavan avautumiselle. Lisäksi jalkaan laitettiin haavaa hoitava side, jonka saan poistaa huomenillalla ja jatkaa haavan hoitamista haavavoiteella. Lääkäri ei onneksi uskonut, että leikatussa polvessa olisi ongelmia, sillä muuten Siru ei varaisi lainkaan painoa jalalleen. Nyt tyttö sentään kävelee satunnaisia askeleita leikatulla jalalla ja jalan asento vaikuttaa oikealta. Toivottavasti nämä uudet lääkkeet auttavat tuohon haavan ärtyisyyteen emmekä joudu huomenna tekemään uutta lääkärireissua. Melkoinen show tästä jalan loukkaantumisesta uhkaa kuitenkin tulla. PIdetään nyt peukkuja, että tyttö toipuu ennalleen!
Siru leikkausta seuranneena aamuna:
Toipilaan elämää
Kuntoutusta on hyvä jatkaa, kun seurana ovat Sam ja Dean Winchester.
