Syksy on jo yli puolenvälin ja kohta alkaa ulkona pakkaset paukkumaan ja lumikin satelemaan. Syksy on ollut koirien kanssa poikkeuksellisen vauhdikasta ja mukavaa aikaa. Hyvinkään ryhmänäyttelyssä kävin pyörähtämässä Waldon, Bean ja Ceran kanssa. Tuomarina toimi Maret Kärdi ja tuloksina olivat: Estorian Apollo The Bright AVO-EH1, Estorian Beautiful Andromeda AVO-H, Estorian Calypsos’ Gift PEK-3. Tulokset eivät siis päätä huimanneet, mytta paikalla oli paljon podengoja ja tuomarin linja oli tiukka. Näyttelyjen lisäksi olen syksyllä ottanut täyden ilon irti elokuussa itselleni ostamasta mökistä. Mökkihän on tähän asti kuulunut isovanhemmilleni, mutta elokuussa minusta tuli Nummenrinta-nimisen tiluksen ylpeä omistaja. Kyseinen paikkahan on ollut aina minulle ja koirille erityisen rakas ja syyskuussa kävimme oikein koko porukan kanssa siellä metsissä ja pelloilla juoksentelemassa. Oma laumani on päässyt sinne melken joka toinen viikonloppu juoksentelemaan.
Mökkitontin kävivät vanhempani jokunen viikko sitten aitaamassa ja nyt koiria voikin huoletta pitää pihalla. Joskin Windy ja Siru löysivät kyllä välittömästi aidan heikon kohdan ja kiipesivät maahan asti ylettyvän kellarin katon kautta aidan toiselle puolelle. Windy havaitsi tämän ensimmäisenä ja äitinsä Siru seurasi luonnollisesti välittömästi perässä. Sirulle tuotti tosin ongelmia tulla samaa reittiä takaisin ja muut koirat meinasivat jo hermostua aidan väärällä puolella vauhkoilevan Sirun touhuihin. Nyt on tuokin paikka muokattu niin, ettei edes podengot pääse kissana katolle kiipeilemään.
Syys-lokakuiden aikana Harjavallan elämää ovat selävöittäneet myös useat koiravieraat ja hoitolaiset. Elämä ei ole käynyt tylsäksi, kun ensin hoitoon tuli Windyn poika Looby ja parin viikon päästä siitä samojedi Salsa: molemmat laumalle siis entuudestaan jo tuttuja, minkä vuoksi yhteiselo rupesi heti sujumaan mallikkaasti. Molemmat koiruudet olivat meillä energiantäyteisen viikon verran. Loobyn hoitoreissusta teki erityisen mielenkiintoiseksi se, että Novalla alkoi kiima hoitojakson aikana. Onneksi tarkkanenäisenä poikana Loobya ei tärpittömät päivät kiinnostaneet ja saimme elää suhteellisen normaalisti. Looby nautti selkeästi tyttöjen kanssa touhuamisesta ja kaikista pentuajoilta tutuista paikoista. Kävimme mm. podengotreffeillä Hyvinkäällä ja sitten tietysti Somerolla mökkeilemässä ja isovanhempia morjestamassa 🙂
Salsa tuli meille toista kertaa hoitoon ja tyttö viihtyi varsinkin loppuviikosta hyvin ulkona Novan kanssa. Salsan toi tänne omistajansa Ria ja hetken aikaa pienessä Harjavalta asunnossamme oli neljä samojedia. Podengot olivat kerrankin vähemmistönä ja tämä taisi koiruuksia hieman harmittaa 😉 Viisikuinen samojedipentu sai sisäsiisteysongelmiensa takia lempinimen Riesa-Salsa, mutta mukava tyttöä oli hoidossa pitää. Menimme lopulta myös mökille ja siellä Nova ja Salsa nauttivat kyllä täysin siemauksin elämästään. Ulkona vietetyn ajan jälkeen kumpikaan koira ei ollut valkoista nähnytkään 🙂 Salsan kävi hakemassa pois Novan toinen omistaja Sara koiriensa Toro ja Coco kanssa. Eli sammarit ovat syksyn aikana ollut poikkeuksellisen vahvasti edustettuina. Kiitoksia Ria ja Sara vierailuistanne!
Koiratouhujen ohella syksyyn on kuulunut ahkeraa kirjojen kirjoittelua. Aloitin aivan uuden fantasiasarjan työstämisen ja ensimmäisestä osasta valmistui raakaversio vain kahdessa viikossa. Sarjan nimi on Demonien sukua ja ensimmäistä kirjaa ”Hopea” voi käydä lukemassa osoitteessa http://www.demoniensukua.wordpress.com Toivottavasti pidätte tarinastani! Tämän lisäksi olen tehnyt yksityiseen käyttöön myös kaikkia kirjojani käsittelevän tietokannan, joka auttaa minua kehittämään niiden tarinoita eteenpäin.
