Keskiviikkona oli jälleen pitkästä aikaa agilitytreenit. Mukaan lähti Sirun ohella myös Nefi, koska päätin kokeilla, josko mustasukkaisuus saisi Sirkku-likan motivoitumaan agilityyn. Meninkin ensin kokeilemaan putkea Nefin kanssa ja jätin Sirun autoon katselemaan. Nefille kaikki oli niin uutta ja jännää, ettei häntä kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin täristä ja äristä. Veinkin Nefin melko pikaisesti autoon ja hain Sirun tilalle. No Sirulla riittikin tällä kertaa sitten intoa. Eteen-harjoitukset sujuivat kuin vanhalla tekijällä ja muutenkin oli todella valppaan ja innostuneen oloinen.
Sitten veinkin Sirun taas välissä autoon ja hain Nefin jälleen putkelle. Tällä kertaa kokeilin heittää namia putkeen ja juosta hirveätä vauhtia toiseen päähän huhuilemaan Nefin koko putken läpi (muuten olisi kääntynyt putkessa heti namin syötyään). Tästä tavasta Nefi pitikin sitten niin paljon, että jäi putkeen oikein odottamaan kuinka kauan sillä Mannilla nyt menee juosta putken päästä päähän huutelemaan. Se oikeasti vaani putken sisällä valmiina hyökkäämään, heti kun pääsen toiseen päähän huutamaan ”tunneli”. Meillä oli lystiä, mutta toivon ettei tästä tule tapa. Kisoissa ei taitaisi oikein toimia 🙂
Sitten oli Sirun kanssa vielä vuorossa ratatreenit ”hyppy-kepit-tiukka mutka puomille-puomi-okseri”. Neiti viiletti mennä kaikki esteet hienosti ja olisi mennyt varmasti hienomminkin, jos vain itse pysyisin tilanteen tasalla. Joten kisojen pienoinen epäonni on nyt unohtunut.
Torstaina oli Nefin ekat näyttelytreenit. Hyvin meni. Ensin Nefi oli tyypillinen tärisevä itsensä, mutta loppujen lopuksi antoi kouluttajan koskea itseensä pöydälläkin ihan nätistä =D Kyllä se siis tästä…
Huomenna onkin sitten tosi koitos, kun Mustialassa on podengojen päänäyttely ja paikalla on lähes 30 pientä sileetä. *_* Pidetään peukkuja, että Nefin eka junnu-esiintyminen sujuu hyvin ja takataskuun lähtisi vähintään EH ellei jopa ERI.