Aivan aluksi pitää nyt kuitenkin sanoa, että Susanna täytti 12 viime perjantaina, joten Onnea Susanna. Hän piti pienet synttärit ja kutsui pari kaveriaan yökylään. Nukkuivat siskonpedissä Susannan huoneen lattialla ja aamulla Siru keplotteli itsensä sisään ovenraosta antamaan heille kaikille märän aamuherätyksen. Tytöillä oli hauskaa, mutta ei niin hauskaa kuin Sirulla.
Sunnuntaina oli aivan mahtava päivä. Minttu ja Siru N saapuivat Mäntsälään osallistuakseen mätsäriin. Myös meidän Sirun oli tarkoitus osallistua, mutta tuo perhanan juoksu sotki kaiken. Menin kuitenkin paikan päälle Dobyn ja Susannan kanssa. Doby oli melko reipas, vaikka oli tälläisessa suuressa koiratapahtumassa ensimmäistä kertaa. Lopulta Doby nukahti Mintun baarijakkaran alle. Minttu laittoi lattialle vielä oman takkinsa, ettei Dobylla olisi niin kylmä ja kova alusta.
Mätsäri kesti aivan tajuttoman kauan. Pentuluokassa oli yli 120 koiraa. Myös muissa luokissa oli paljon osallistujia. Susannan ja Dobyn kävin välillä kotiinkin heittämässä ja palasin sitten seuraamaan, miten Minttu ja Siru N menestyisivät. Sininen nauha sieltä sitten tuli eikä yhteiskehässäkään paremmin menestytty. Hienosti Siru kuitenkin käveli ja seisoi, mitä nyt välillä kuono viisti maata ja istuminen olisi miellyttänyt enemmän 🙂
Mätsärin jälkeen Minttu ja Siru N saapuivat meille. Siru C muisti kummatkin eikä ruvennut vihottelemaan, Doby ja muutkin ottivat yllättävän rauhallisesti. Vauhdista ei kyllä ollut puutetta, kun kaikki podengot riehaantuivat. Ensin Doby ja Siru C jahtasivat Siru N:ää yksistä tuumin, mutta lopulta Siru C:n juoksu vei Sirun ajatukset muualle ja Doby ja Siru N jatkoivat hurjaa painiaan keskenään. Kuviakin tästä tapaamisesta jo löytyy. Hurjaa menoa. Hiljaista hetkeä ei tainnut olla kertaakaan. Siru N oli kiinnostunut myös Väiskistä, vaikka kotoakin kaksi kania löytyy. Mintun kanssakin riitti juttua vaikka millä mitalla. Ihanaa kun tuntee vihdoin ihmisen, joka puhuu samaa kieltä mitä tulee eläimiin.
Tänään tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Väiski KATOSI. Toisin sanoen päästin Väiskin tapani mukaan jalottelemaan, mutta sen sijaan, että olisi suunnistanut heti häkkiin (jonka luukku oli kiinni) tai jäänyt paikalleen nököttämään, se lähtikin liikkeelle ja sinä aikana kun olin muualla, Väiski oli kadonnut. Väiski löytyi lopulta minun huoneestani. Podengotkin käyttäytyivät todella omituisesti eikä kumpaakaan kiinnostanut kani ollenkaan, vaikka normaalisti niitä on vaikea pitää erossa Väiskistä. Mukavaa vaihtelua.
Ilmoitin muuten Sirun ja itseni näyttelykurssille. Toivon, että se tuo apua tuomariongelmiin. Muuten Siru käyttäytyy todella mallikkaasti. Olen loman aikana (joka siis loppui tänään) kouluttanut Sirua todella ahkerasti ja nyt kävely, seisominen ja maahan meno luonnistuvat todella hienosti. Kontaktikin on parantunut. Tänne käskyä harjoittelimme pitämällä Sirun vapaana metsässä. Hienosti tuli luokse ja pysähtyi siksi aikaa, että sain hihnan laitettua, kun toinen koira tuli vastaan. Dobykin on oppinut hienosti seisomisen, joten eiköhän se tästä pikku hiljaa lähde etenemään.