Historia
Portugalinpodengo on alkukantainen metsästyskoira, jota on käytetty pienriistan (erityisesti kanien) metsästyksessä. Podengojen tehtävänä on ollut erityisesti saaliin esiin ajaminen, ja niitä käytetään edelleen kotimaassaan Portugalissa kanijahdissa. FCI:n roturyhmämäärittelyssä podengo kuuluu ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat. Aikaisemmin podengo kuului muiden kaltaistensa vitosryhmäläisten tavoin vinttikoirien ryhmään ja sillä onkin oikeus ottaa osaa vinttikoirien juoksukilpailuihin.
Portugalinpodengo on Portugalin monipuolinen kansallisrotu. Sen turkista on kahta eri variaatiota (sileät- ja karkeakarvaiset) ja koosta kolmea eri muunnosta (pienet, keskikokoiset, isot). Podengot metsästävät laumana, johon saattaa kuulua koiria eri koko- ja karvamuunnoksista. Rotuun suhtaudutaan kotimaisten kasvattajien parissa hyvin intohimoisesti ja monet kasvattajat toimivat myös metsästäjinä koiralaumoineen.
Podengojen historia juontaa juurensa pitkälle menneisyyteen. Podengojen edustaman alkukantaisentyypin koirat hajaantuivat Pohjois-Afrikkaan ja Välimeren rannoille jo tuhansia vuosia sitten. Niitä levittivät ilmeisesti foinikialaiset, jotka veivät rodun mukanaan myös Iberian niemimaalle 700-luvulla eKr. Iberian niemimaan ohella myös kreikkalaisten ja roomalaisten parissa oli samanlaista alkuperää ja luonteenpiirteitä omaavia koiria. Sittemmin rodut levisivät myös Brasiliaan, keski-Afrikkaan ja Intiaan.
Portugalinpodengojen kaltaisia rotuja on Välimeren alueella vielä nykyisinkin runsaasti. Tällaisia rotuja ovat italialaiset faaraokoira ja cirneco dell’etna, espanjalaiset galgot, podencot (canarian, ibizan ja andalucian podencot) ja hieman tuntemattomammat manetot ja oritot, sekä kreikkalainen kreetankoira. Myös monet alueen sekarotuiset kulkukoirat muistuttavat ulkonäöltään nimenomaan podengoja. Tämäntyyppisten koirien runsauteen vaikutti ilmeisesti alueen suuri kanimäärä, joiden metsästykseen podengomaiset koirat ovat omiaan luonteenpiirteittensä ja taitojensa ansiosta.
Podengo on pysynyt suhteellisen muuttumattomana sen jälkeen kun koko- ja karvamuutokset oltiin saatu aikaiseksi. Kenties alkuperäisin portugalinpodengo-muunnos on keskikokoinen sileäkarvainen podengo, jonka kanta pääsi hetkellisesti jopa romahtamaan. Nykyisin vähiten rekisteröidään isoja podengoja. Pienet portugalinpodengot on jalostettu keskikokoisista podengoista sekoittamalla rotuun muun muassa terrierien ja muiden pienen koirarotujen edustajia. Tämän seurauksena pienissä podengoissa esiintyy edelleen jonkin verran terrierimäisiä värejä kuten brindle ja tricolor. Aikaisemmin nämä värit olivat hyväksyttyjä, joskaan eivät toivottavia, mutta uusimman rotumääritelmän myötä nämä värit kiellettiin kokonaan. Nykyisin kasvattajat pyrkivätkin karsimaan näitä muista roduista podengoihin tulleita piirteitä.
Portugalinpodengoja on tällä hetkellä kotimaansa Portugalin ohella monissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Suomeen rotu rantautui 90-luvun alussa ja kanta on 2000-luvun aikana tasaisesti kasvanut ja vahvistunut. Suosituimpia podengoja Suomessa ovat olleet pienet podengot. Ensimmäiset sileäkarvaiset keskikokoiset toi Suomeen kennel Caramelon vasta vuonna 2007 ja kyseisen rotumuunnoksen ensimmäinen pentue syntyi Suomeen vuoden 2010 lopulla. Myös keskikokoisten podengojen kanta on silti jatkanut kasvuaan. Isoja podengoja Suomessa ei ollut aluksi laisinkaan, mutta vuonna 2012 kennel Feuer Frei toi Suomeen ensimmäisen sileäkarvaisen ison podengon. Tulevien vuosien aikana on isoja odotettavissa lisääkin. Muista Euroopan maista podengoja löytyy esimerkiksi Ruotsista, Saksasta ja Isosta-Britanniasta. Kannat ovat kasvussa myös esimerkiksi Tsekissä, Norjassa ja Puolassa. Suomeen podengoja on tuotu kaikista ylläesitellyistä maista, samoin kuin esimerkiksi Yhdysvalloista ja Italiasta. Suurin osa ulkomaantuonneista on kuitenkin kotimaastaan Portugalista.
Luonne
Portugalinpodengo on itsenäinen ja reipas koira, jonka luonteen tulee sopia metsästykseen. Hallitsevia piirteitä ovat vilkkaus ja älykkyys, jotka toisinaan näkyvät lähes hengenvaarallisena uteliaisuutena ja uhkarohkeutena. Podengon tulee pystyä ajamaan saalistaan pitkiäkin matkoja väsymättä sekä omata nopeat refleksit ja kyvyn käyttää älyään saaliin kiinnisaamiseksi. Tämän älyn podengot voivat suunnata myös pahantekoon, jos omistaja ei huolehdi koiransa riittävästä aktivoinnista. Podegot ovat nopeita oppimaan uusia asioita niin omin päin kuin omistajansa opastuksella. Miellyttämisenhalua podengoilla ei ole samassa mielessä kuin esimerkiksi palveluskoirilla, joten motivointikeinojen keksimiseen saattaa joutua käyttämään mielikuvitusta. Podengot ovat kuitenkin hellyydenkipeitä ja kaipaavat omistajaltaan runsaasti huomiota.
Podengoilla tulisi olla voimakas metsästysvietti ja halu jahdata kaikkea liikkuvaa. Tämä tekee podengojen vapaana pitämisestä hieman riskialtista, koska vainun saadessaan podengo ei enää välitä omistajansa käskyistä. Saaliiksi kelpaavat kaikki lehdistä hiiriin ja lumihiutaleista jäniksiin. Podengoilla on myös taipumusta herkkähaukkuisuuteen. Tarkkaavaisia ja valppaita podengoja on käytetty myös vahtikoirina, sillä ne ilmoittavat haukullaan helposti mahdollisista tunkeilijoista ja vieraista. Podengojen äänekkyydellä on aina jokin syy, vaikka omistajalla saattaa toisinaan olla ongelmia tämän syyn paikallistamisessa. Reviiritietoisina koirina podengoilla on myös taipumusta remmirähinään, joten namit kannattaa ottaa ajoissa käyttöön toisten koirien ja ihmisten ohituksia harjoitellessa.
Podengoilta löytyy itsepäisyyttä ja runsaasti omaa tahtoa. Siksi podengojen totuttaminen kynsienleikkuuseen, pesemiseen, hihnassa kävelyyn, matkusteluun ymv. on syytä aloittaa varhain. Podengot ovat hyvin persoonallisia tapauksia. Niillä esiintyy melkoisesti teatraalisia piirteitä ja toisille pelkkä kynsien leikkuu voi aiheuttaa todelliset itkut ja ulinat. Rokotukset voivat myös olla ikävä koettelemus, mutta on syytä muistaa yksilöiden erot. Toinen podengo ei huomaa piikkiä lainkaan, toinen tekee kaikkensa estääkseen lääkärin lähestymisen. Iloisuudestaan huolimatta monet podengot ovat aluksi hieman varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan. Oma lauma on tärkeä ja vaikka lauman sisäinen hierarkia rakentuu lähes itsestään, muihin laumoihin suhtaudutaan omalla alueella varautuneesti. Tämä ei kuitenkaan estä esimerkiksi Portugalissa useiden podengolaumojen yhteistyötä.
Podengo on ensisijaisesti laumassa viihtyvä koira, mutta laumassa eläminen korostaa podengojen huonoja piirteitä siinä missä hyviäkin. Yksinäinen podengo on helpompi kuin useamman podengon lauma. Monet podengot, jotka elävät ainoina koirina ovat todella ystävällisiä ja iloisia, kun taas useamman koiran laumassa podengot ovat selkeästi tietoisempia lauman rajoista. Podengo viihtyy silti lajitovereidensa seurassa eivätkä muut rodut osaa puhua ja leikkiä podengoa. ”Joukossa tyhmyys tiivistyy” sananlasku sopii paremmin kuin hyvin podengoihin sillä jos yksi keksii jotain ”kivaa” muut seuraavat varmasti perässä.
Podengojen hyvät ja huonot puolet kulkevat käsi kädessä. Koiran energisyys, iloisuus ja uteliaisuus vievät yleensä omistajansa sydämen, mutta kun joudut pelastamaan podengon milloin roskiksesta, milloin sohvan sisältä, tai kun saat päivittäin raivoisan naamapesun, voit tulla toisiin aatoksiin. Yhden podengon hankittuasi kuluu silti tuskin pitkään ennen kuin laumaan liittyy seuraava podengo, sitten kolmas ja…
Terveys
Portugalinpodengoa voi pitää perusterveenä koirana, sillä rodulla ei ole liiallisesta jalostuksesta liittyviä hengitysvaivoja, rakennevikoja tai muita vastaavia ongelmia. Silti myös podengoilla on omat vikansa ja vaivansa. Suomessa on kiitettävästi herätty tutkimaan koirien terveyttä ja monet kasvattajat käyttävät jalostuksessa vain terveeksi tutkittuja koiria. Terveystutkimuksissa podengoilta tutkitaan pääasiassa polvet ja silmät, mutta joiltain on tutkittu myös lonkat, kyynärät ja kuunneltu sydänäänet. Myös muita tutkimuksia kuten selkäkuvauksia ja dna-testauksia on alettu tekemään.
Suomessa vakavimpiin podengoilla tavattuihin sairauksiin lukeutuu ehdottomasti legg 
perthes, jota on tavattu niin pienillä sileäkarvaisilla kuin pienillä karkekarvaisilla. Sairastuneet koirat ovat usein olleet Portugalintuonteja tai tällaisten koirien jälkeläisiä. Sairaus on siinä mielessä haastava, ettei sen periytyvyydestä ole vielä tarkkoja tutkimustuloksia. Tautia kantava koira ei välttämättä itse oirehdi eikä toistaiseksi ole olemassa kokeita, joilla tällainen kantaja voitaisiin löytää. Legg pertheksellä tarkoitetaan reisiluunpään kuoliota. Koira alkaa useimmiten oirehtia – hyppyyttämään sairasta jalkaansa – alle vuoden ikäisenä. Sairaus pahenee vähitellen ja tarvitsee lähes poikkeuksetta leikkauksen. Leikkaus on kallis ja vaatii koiralta henkistä kanttia operaatiota seuraavan pitkän toipumisjakson vuoksi. Sairaita koiria ei saa käyttää jalostukseen ja olisi suositeltavaa, ettei myöskään vaivaan sairastuneiden koirien vanhempia tai täyssisaruksia käytettäisi pentujen tekemiseen.
Legg perthestä yleisempi ongelma on patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno. Tämä on yleensä nimenomaan pienien koirien vaiva. Sen oireita on kolmella jalalla kulkeminen (toisin sanoen koira hyppii yhden tai useamman askeleen kolmella jalalla). Aina koira ei kuitenkaan oirehdi, varsinkin jos sairauden aste on pieni, mutta vika on helppo todeta polvitutkimuksessa. Eläinlääkäri pystyy tunnustelemalla sanomaan, ovatko koiran polvet kunnossa vai eivät. Terveet polvet merkitään nolliksi (0/0) ja numerot siitä ylöspäin osoittavat sairauden eri asteita. Ongelmia voi olla molemmissa tai vain toisessa jalassa. Yleensä patella luksaatio ei tarvitse erityistä hoitoa, mutta pahimmat tapaukset pitää korjata leikkaamalla. Jalkoja rasittavat harrastukset kuten agility, on syytä jättää väliin sairailla koirilla.
Podengoilla esiintyy myös jonkin verran silmäongelmia, kuten ylimääräisiä ripsiä (Distichiasis). Muutamalla koiralla on todettu myös sellaisia vaivoja kuin kyynelkanavan puutos tai lasiaisen rappeuma. Silmäsairaudet todetaan yleensä eläinlääkärin tutkimuksissa, mutta osa sairauksista (kuten perinnöllinen kaihi) kehittyy koiralle vasta iän myötä. Toisilla podengoilla on taipumusta silmien rähmimiseen, erityisesti kylminä ja kuivina pakkastalvina.
Podengoille on syytä syöttää kovia luita tai tarvittaessa opettaa koira jo pienestä pit
äen hampaiden pesuun, sillä podengoilla on taipumusta hammaskiveen. Rodulla on myös muita hammasongelmia, kuten purentavikoja ja ongelmia maitohampaiden vaihtumisen suhteen. Aina maitohampaat eivät tipu itsestään, jolloin niitä on pakko käydä poistamassa eläinlääkärissä uusien hampaiden tieltä. Jos hampaiden poistoa odottaa liian pitkään, voivat pysyvät hampaat jäädä väärään asentoon. Toisaalta liian nuorelle koiralle tehty opetaatio voi vahingoittaa pysyvien hampaiden juuria. Omien podengojeni kohdalla olen tutkaillut tilannetta puolivuotiaaksi asti ennen lääkäriajan tilaamista. Näin hampaat saavat tarpeeksi aikaa poistua itsestään.
Joillakin podengoilla esiintyy myös allergiaa ja yliherkkyyttä tietyille ruokamerkeille. Tämä ilmenee esimerkiksi korvien kutiamisena, ihon hilseilemisenä ja muina iho ongelmina. Muita vaivoja ovat esimerkiksi uroksilla piilokiveksisyys (laskeutumaton kives tulee poistaa eläinlääkärillä kasvainten välttämiseksi) ja nartuilla valeraskaudet. Yksittäisillä podengoilla on ollut myös hermostollisia ongelmia kuten epilepsiaa. Podengojen terveyttä edistämiseksi jokaisen omistajan tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Kasvattajat saavat kallisarvoista tietoa jokaisen kasvattinsa virallisista terveystuloksista. Uusien omistajien olisikin syytä tutkituttaa ainakin koiransa silmät ja polvet. Kyseiset tutkimukset eivät vielä maksa maltaita ja ne auttavat kasvattajia valitsemaan jalostuskoirat rodun hyvinvointia edistävällä tavalla.
Harrastaminen
Portugalinpodengo on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa puuhaamisessa oikeastaan vain omistajan oma mielikuvitus ja yritteliäisyys ovat rajana. Koiramaisista harrastuksista tavallisin on luonnollisesti koiranäyttelyt, joihin osallistuminen ei vaadi omistajalta muuta kuin ison kukkaron ja näyttelykelpoisen koiran. Kaikilla podengomuunnoksilla on omat kehänsä, joten pienet sileät, pienet karkeat, keskikokoiset sileät ja keskikokoiset karkeat kisaavat vain toisia kaltaisiaan vastaan. Parhaimmillaan portugalinpodengoja on ollut kehässä yli 30 kappaletta, mikä on melko vähän verrattuna useimpiin muihin rotuihin. Lukumäärät ovat silti olleet tasaisesti kasvussa.
Näyttelyiden jälkeen yleisin harrastusmuoto on todennäköisesti maastojuoksu, jonka avulla saa tietoa koiran metsästystaidoista. Portugalinpodengoilla on muiden vitosryhmän alkukantaisten rotujen tavoin oikeus osallistua Suomen vinttikoiraliiton järjestämiin virallisiin juoksukilpailuhin. Maastojuoksu-urasta haaveilevan kannattaa aloittaa koiransa valmentaminen jo pentuna vahvistamalla saalisviettiä lelujen avulla. Podengo tulisi saada innostumaan kaikenlaisista räteistä, jotta tämä lähtisi oma-aloitteisesti jahtaamaan viehettä myös kisoissa. Maastokisojen uudeksi muodoksi on kehitteillä podengojen metsästystapaan sopiva ajuekoe, jossa nimenomaan testataan koirien kykyä toimia laumana. Juoksu-harrastuksessa koiralle pitää hankkia mm. kilpamantelit, kisakirja ja kuonokoppa.
Kolmas suosittu laji on agility, josta meillä on jo yksi valionarvon saavuttanut pieni sileäkarvainen podengo. Agilityssa menestyminen on siis mahdollista, vaikka podengojen luonne tarjoaa treenaamiselle omat haasteensa. Agilityssä ohjaajan on tarkoitus opastaa koiraa suorittamaan tietyt esteet oikein ja oikeassa järjestyksessä. Ihanne ajan ylittämisestä samoin kuin esteiden virheellisestä suorittamisesta tulee virhepisteitä. Agilityn harrastaminen kannattaa aloittaa ohjatussa ryhmässä, mikäli siitä ei ole lainkaan aiempaa kokemusta, sillä väärin treenattuna agility on vaarallista. Harjoitusryhmät ovat kuitenkin varsinkin pääkaupunkiseudulla useimmiten ääriään myöten täynnä, joten sopivaa kurssia voi olla vaikea löytää. Kurssien hinnat ovat myös yleisesti ottaen melko korkeita. Podengojen nopeus ja ketteryys sopii hyvin agilityradalle, mutta niitä voi olla vaikea saada motivoitumaan. Podengo tekee radat pitkälti oman päänsä mukaan ja menestyminen on monesti myös tuurista kiinni.
Myös tokoa on podengojen parissa harrastettu jonkin verran. Kyse on siis tottelevaisuuskoulutuksesta, jossa koiralta odotetaan käskyjen nopeaa tottelemista. Agilityn ja tokon eräänlainen välimuoto, koiratanssi, ei ole vielä innostanut podengon omistajia kisoihin asti. Toisaalta kyseessä on muutenkin sen verran uusi laji, että kestää aikansa ennen kuin koirakot löytävät lajin pariin. Koiratanssissa ideana on suorittaa käskyjä ja temppuja musiikin tahtiin. Perusliikkeenä on seuraaminen eri variaatioineen, mutta mukaan mahtuu myös jalkojen välistä pujottelua, käden yli hyppäämistä ja takajaloilla pomppimista. Muita mahdollisia harrastuksia ovat edellisten lisäksi erilaiset palveluskoiralajit, Tokoagi, koirajuoksu, Fly-ball ja niin edespäin. Podengoista löytyy niin erilaisia yksilöitä, että varmasti lähes jokaiseen harrastukseen löytyisi sopiva koira. Viime kädessä ohjaajan tehtäväksi jää kuitenkin koiran innostaminen ja motivoiminen.
LÄHTEET
Portugalinpodengojen rotumääritelmä
Suomen portugalinpodengot ry.
Podengo Club (Portugali)
Podengo discussion Group
Portugalinpodengo keskustelupalsta (lopettanut toimintansta)
ARTIKKELIT
Portugalinpodengot
Portugalinpodengon rakenne
Tunnetko portugalinpodengon?
Portugalinpodengojen värit
Portugalinpodengo: Tuomarinkoulutusmateriaali 2011
Tiivistelmä koulutusmateriaalista
Terveys
Legg perthes
Patella luksaatio
Koirankoulutus
Orionin pennunhoito-ohjeet (pdf)
Suhde, johtajuus ja tottelevaisuus (Pipa Pärssinen)
Onnellinen koira oppii ja osaa (Salme Mujunen)
Katsekontaktin opettaminen (Koirakoulu Kompassi)
Luoksetulon opettaminen pennulle
Remmissä vetämättömäksi opettaminen
Ei-sanan opettaminen
Tapiolan koiravakuutukset
Pentutehtaat
Suomen eläinsuojelu yhdistys: Pysäytä pentutehtaat
Koiratarhat