Pala aikuisten maailmaa

Olin eilen sijaisena koulun iltapäivä kerhossa. Yleisesti ottaen oli kyllä ihan mukavaa, mutta kyllä meno oli välillä vähän liiankin kovaa ja melu ihan korvia huumaavaa. Minun ongelmani on se, että olen niin pieni kokoinen, etteivät lapset ota auktoriteetin asemaani tarpeeksi vakavasti. Jouduin vähän väliä todistelemaan olevani yli 20-vuotias yliopistolainen. Koska olin kaiken lisäksi vakituisen ohjaajan sijaisena, lapset tietysti halusivat esiintyä ja näyttää ”parhaat puolensa” joten kyllä kurinpito oli aika hankalaa. Toisaalta kyllä odotan, että työt alkavat (olen nyt siis 4H yhdistyksen kerhonohjaaja), mutta eilinen pisti kyllä myös vähän miettimään, miten kaikki lähtee käyntiin.

Ensi viikon torstaina minulla on autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajo. Suoraan sanottuna minä inhoan autolla ajamista, vaikkei se olekaan erikoisen vaikeaa. Suunnistamaan olen aivan tumpelo ja pelkään koko ajan jonkun törpön ajavan autoni perään, koska ihmiset eivät osaa pitää turvavälejä. Olen kyllä tyytyväinen kun tämäkin rumpa on ohi.

Aikuisena oleminen ei ole hirveän mukavaa. Toki aikuisena voi tehdä kaikennäköistä, mutta iän mukanaan tuomat velvoitteet, vastuut ja kaikenlaiset odotukset ovat toisinaan todella raskaita. Esimerkiksi juuri autolla ajaminen. Minä en pidä siitä yhtään, mutta tätä nykyä tuntuu, että kaikki odottavat ihmisen hankkivan kortin heti kun mahdollista. Mitä juomiseen tulee, niin minua sitten inhottaa kun tuntuu ettei voi kieltäytyä alkoholista ilman että tuntee itsensä friikiksi. Minähän olen nimittäin jonkinlainen absolutisti. Minusta alkoholi maistuu niin hirveältä, etten näe mitään syytä, miksi minun pitäisi sitä väkisin änkeä kurkusta alas.

Aikuisena on myös vähän pakko käydä töissä. Minulla on jo kaksi vuotta ollut ihan hirveä huono omatunto siitä, etten ole kesäisinkään tehnyt kesätöissä (hain kyllä, mutten päässyt). Tuntuu että olen vanhemmille velkaa ja kun kaikki kaverit on tehnyt jo vaikka minkäläisiä töitä, niin tuntee itsensä ihan kykenemättömäksi. Toisaalta menestyn kyllä hyvin koulussa, kun en yritä samalla tehdä töitä, mutta kuitenkin. No nyt minulla on sentään jonkinlainen tulonlähde. Tai itseasiassa kaksikin, jos kotisivujen tekeminen lasketaan mukaan. Sitten ensi vuonna tulevat ne pikku pennut, joista periaatteessa saa kanssa rahaa, mutta jos miettii sitä kulunutta rahan määrää, niin eipä kasvatuksesta taida tuloja tulla.

Tässä oli tällaista pientä valitusta aikuisten maailmasta. Päivittelin juuri sivuja ja nyt olen lähdössä koirien kanssa metsään. Sitten jämähdän jälleen sohvan nurkkaan lukemaan tai kirjoittamaan Pongodengoa.