Nöffi-possu

Olen tässä viime päivien aikana pohtinut Nefin luonnetta. Neiti on nimittäin todellinen Persoona isolla P:llä: sekä hyvässä että pahassa. Kotisivuillani olen Nefin luonnekuvauksessa kertonut, että Nefi on ääritapaus ja se on kyllä totisinta totta.

Nefi tuntuu käyvän koko ajan niin koville kierroksille, että tytön kaikki tunteet ovat aina viety äärimmäisyyksiin. Iloisena Nefi on suorastaan ylitsepursuava, kiukkuisena raivoisa ja pelokkaana tutiseva hermoheikko. Nämä “ääripäiden” tunteet aiheuttavat meille välillä melkoisesti päänvaivaa.

Ensinnäkin Nefi haukkuu herkästi. Lenkeillä vieraille koirilla haukkuminen on rauhoittunut kolinapurkin myötä, mutta kotona Nefin on edelleen tapana haukahdella nähdessään omituisen heijastuksen ikkunasta tai kuullessaan mukamas oudon äänen toisesta huoneesta. Nefi luottaa liikaa silmiinsä ja siitä johtuu, että Nefi haukkuu silloinkin jos joku perheenjäsenistä tulee yllättäen huoneeseen eikä Nefi heti ehdi henkilöä tunnistaa. Tämän jälkeen Nefi luonnollisesti heti hiljenee ja on hyvin nolona, mutta siitä huolimatta Nefi haukkuu seuraavallakin kerralla, jos ei heti näe kuka on tulossa. Jos joku muista podeista haukahtaa, Nefi on heti ensimmäisenä mukana huutamassa ja näin lietsomassa tilannetta.

Nefi vieroksuu muita koiria, vaikka likkaa on sosiaalistettu podengoista eniten. Nefi on jollain tavalla kovin epävarma, ja tämä epävarmuus purkautuu sekä vihamielisyytenä toisia koiria kohtaan että haukkumisena. Nefi on myös niin räiskyvän energinen, että huonekalutkin saavat kyytiä, kun likka hyppii sohvien selkänojilla ja tuolilta tuolille aivan päätä huimaavaan vauhtiin. Nefi on myös todella peräänantamaton. Tapellessaan Sirun kanssa, Nefi ei koskaan luovuta, tai haukkumisen aloitettuaan, ääntelyä on pakko jatkaa vaikkapa vain pienen pienenä murahteluna.

Toisaalta Nefi pitää ihmisistä ja on ensimmäisenä antamassa vieraille pusuja. Nefi on yleensä myös todella iloinen, hyväntuulinen, leikkisä ja nokkela (ärsyttävyyteenkin asti). Lisäksi Nefi tottelee käskyjä paremmin kuin Siru tai Doby (jos käskyä “hiljaa” ei oteta lukuun). Esimerkiksi luoksetulo sujuu todella hienosti. Mutta vaikka Nefi yleensä totteleekin hyvin, Nefi on arvaamaton ja koskaan ei voi tietää, milloin neiti saa sätkyn ja päättää ruveta haukkumaan tai lähteä lipettiin.

Mutta se on pakko sanoa, että Nefi on paljon helpompi ja rauhallisempi ilman muita podengoja. Jokin muiden podejen läsnäolossa tuntuu villitsevän Nefiä hirveästi. Nefi on nimittäin todistetusti paljon rauhallisempi ollessaan vain Murun kanssa kotosalla. Vaikka muut podet eivät riehuisikaan, niin Nefi kuitenkin saa jonkinlaisen yllykkeen pelkästään Sirun ja Dobyn paikallaolosta. Nefiin vaikuttaakin ryhmä-provosaatio voimakkaammin kuin yhteenkään toiseen koiraamme. Nefi olisi varmasti todella paljon helpompi perheen ainoana koirana.

Ongelmista huolimatta Nefi on silti mukava koira, jonka tulevaa sulhasta mietittäessä on kyllä todella tärkeää löytää rauhallinen ja tasapainoinen uros. Uskon kuitenkin, että monet Nefin tämän hetkisistä ongelmista liittyvät tytön nuoreen ikään. Myös Siru oli nimittäin aikoinaan todella mahdoton, mutta rupesi tasaantumaan huomattavasti kaksi vuotiaana.