Huolimatta koronan tuomista haasteista, sain kesäkuun alussa viimein toteutettua pitkällisen haaveeni ja tuotua laumanvahvistusta podengolaumaani ulkomailta, Norjan Raufossista. Avernan äiti Befrica’s Bambi kiinnitti huomioni jo aivan pikkupentuna ja olenkin seurannut Bambin kehittymistä aktiivisesti facebookissa jo useamman vuoden ajan. Kun Bambin ensimmäisen pentueen tyttö muutti Suomeen 2020 keväällä, kiinnostus omaan Bambin jälkeläiseen kasvoi entisestään. Loppuvuodesta 2020 kyselin Sirun ja Gaian kasvattajien (kennel Beoline) kiinnostusta tuoda pentu yhdessä Suomeen ja näin päädyin ottamaan yhteyttä Norjaan, Befrica’s kenneliin. Näin meille muutti kesäkuun alussa pieni mutta kaunis ja pippurinen Befrica’s Hera aka Averna.
Bembin pennut, uros ja narttu, syntyivät 10.2.2021. Kasvattaja Bent tarjosi heti tyttöä juuri meille ja näin varsinainen jännityksen aihe sai alkaa – kuinka saada tyttö näin korona aikana Suomeen. Norjan rajat menivät käytännössä kokonaan kiinni pian pentujen syntymän jälkeen. Vain aivan välttämätön työmatka liikenne sallittiin maahan, joten meillä ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä luovutusikäistä neitiä hakemaan, vaikka tämän hetken säädökset sallisivat jo 8-viikkoisen pennun tuonnin Norjasta suoraan Suomeen. Maltamattomana kyselin myös mahdollista lentokummia tytölle, mutta mikäli pentu ei matkusta maasta toiseen omistajansa mukana, vaatii tuonti melkoisesti byrokratiaa. Päädyimmekin lopulta odottamaan löystyisivätkö rajoitukset ja pääsisimmekö hakemaan tytön myöhemmin keväällä itse.
Koska Norjan rajat pysyivät kiinni, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta ajaa Norjaan Ruotsin kautta ja treffata kirjaimellisesti rajalla. Koska itselläni oli töitä kesäkuun 5. päivään asti, Averna joutui odottamaan Norjassa rokotusten varoajan (Ruotsin kautta tuodessa pennulla pitää olla voimassa oleva rabies-rokote) päättymisen jälkeen vielä ylimääräisen puolitoistaviikkoa. Lauantaina heti töiden loputtua ajoin saman tien Raisioon koronatestiin ja sunnuntai iltana 6.6. hyppäsimme Petrin (kennel Beoline) kanssa Ruotsiin menevään laivaan. Maanantai aamusta lähdimme puoli seitsämän aikoihin ajelemaan kohti Norjan rajaa. Pysähdyimme vain kerran tankkaamaan ja pitämään vessataukoa. Pääsimmekin hyvissä ajoin rajalle, missä Averna, Bambi ja kasvattaja Bent meitä jo odottivatkin.
Koska matkaa oli vielä edessä, emme jääneet pitkäksi aikaa rajalle seurustelemaan, vaan starttasimme autolla pian takaisin päin. Avernasta on kovaa vauhtia tulossa laumamme hemmotelluin pikkupode (heti Windyn jälkeen) ja matkan rajalta takaisin satamaan neiti saikin nukkua sylissäni. Averna oli koko ajomatkan todella rauhallinen. Suurimman osan aikaa hän nukkui ja hereillä ollessaankin hän vain vähän vilkuili ympärilleen. Edes satamassa neitiä ei pelottanut. Laivassa Averna sai ennen nukkumaanmenoa viimein kunnollisen hepulikohtauksen, mutta sen jälkeen hän nukkui nätisti koko yön, tietenkin vierelläni tyynyllä.
Tiistai aamusta laiva saapui Naantalin satamaan ja varsinainen kotimatka sai alkaa. Kilometrejä pelkästään Ruotsin päässä kertyi lopulta 976, joten istumalihakset olivat kyllä kovalla koetuksella. Mutta tietenkin reissu oli sen arvoinen, sillä nyt Averna on saanut jo kuukauden ajan ilahduttaa meidän laumamme elämää lunastaen paikkansa meidän kaikkien sydämessä. Avernan rohkeus sai heti kaikki muut koirat hyväksymään tytön osaksi laumaa ja nyt tyttö tulee ja menee muun lauman jatkeena aivan kuin hän olisi aina asunut täällä. Itsesuojeluvaistoa Avernalla ei ole nimeksikään (mikä ei sinänsä yllätä podengon kohdalla) ja hereillä ollessaan neiti on koko ajan säätämässä jotakin. Toisaalta tytöllä on myös aivan loistavat unenlahjat ja alusta asti neiti on nukkunut yönsä ilman mitään ongelmia. Averna on myös melkein kokonaan jo sisäsiisti.
Avernan kutsumanimi noudattaa podengojeni nimeämisteemaa. Roomalaisessa mytologiassa manalan jumalatar Persefonea on kutsuttu nimellä Averna. Nimi voi viitata myös roomalaiseen Juno-jumalattareen (kutsuttu myös nimellä Juno Averna), joka on ollut roomalaisten vastine Kreikan jumalatar Heralle. Olikin aivan loistava sattuma, että myös tytön rekisterinimi on Befrica’s Hera. Olisin mielelläni jättänyt Heran tytön kutsumanimeksi, mutta haluan ulkomaantuonneillani olevan nimessään 6 kirjainta erotuksena omien kasvattieni 5:stä kirjaimesta ja muiden Suomessa syntyneiden podengojen 4:stä kirjaimesta. Todennäköisesti Averna tulee kuitenkin saamaan nopeasti myös lempinimiä ja jo nyt neitiä kutsutaan Aviksi, Vernaksi, Apinaksi ja Vernuskaksi, sekä myös kaulalla olevan kulkusen takia Helinäksi (kulkusen avulla siis tiedän, missä päin tonttia neiti suunnilleen liikkuu, kun luoksetulo ei ihan aina vielä onnistu). Eiköhän neidin pää saada nopeasti sekaisin näillä variaatioilla =D
Averna jää todennäköisesti pieneksi, mutta muuten rakenteellisesti kaikki palikat ovat omaan silmääni erinomaisesti kohdillaan. Avernan luonne on myös osoittautunut heti alusta alkaen aivan mahtavaksi. Tyttö seikkailee mökin jättipihalla mitään pelkäämättä ja heti alusta alkaen Averna on ollut jättilaumassamme kuin kotonaan. Odotukset tämän tytön suhteen ovat korkealla. Mielenkiinnolla jään odottamaan, millainen prinsessa ja diiva tästä tytöstä kasvaa.