Lempirotuja

Olen aina rakastanut koiria. Pikku likkana suosikkejani olivat kaikki pienet ja “söpöt” koirat: villakoirat, terrierit, seurakoirat… Mitä pidempi tai pörröisempi turkki, sitä enemmän olin lääpälläni rotuun. Lassie-ohjelman takia rakastin myös hirveästi collieta ja shetlanninlammaskoiraa. Edelleen unelmissa olisi saada joskus ihan ihka oikea sheltti.

Muitakin suosikkeja oli ilman mitään erityistä syytä: bordercollie, kaikenkarvaiset pystykorvat, kooikerhondje, cockerspanieli ym. spanielit jne. Koirakirjaa tuli selattua ja ihailtua hyvin erinäköisiä rotuja. Useimmiten lempirotuni olivat kuitenkin melko pieniä/keskikokoisia.

Lempirotuja oli nuorempana likkana siis vaikka millä mitalla. Nyt ehdottomaksi lempiroduksi on sitten lopultakin vakiintunut pieni lyhytkarvainen portugalinpodengo, joita haalisin itselleni vaikka kuinka paljon. Popojen myötä mielenkiinto on siirtynyt sitten myös muihin alkukantaisiin rotuihin ja vinttikoiriin. Suosikkiroduiksi onkin podengojen ohella ruvennut nousemaan Faaraokoira, Ibizanpodengo, Cincerno’italiano, Saluki ja Greyhound. Haaveissa olisikin joskus vielä saada joku edellä mainituista (mieluiten ehkä saluki tai farkku). Minusta jokaiseen koiraperheeseen pitäisi nimittäin kuulua yksi oikein iso koira. Vaikka pienet koirat ovatkin suosikkejani (mahtuuhan niitä useampia samaan tilaan), niin isoissa koirissa on jotain sellaista mahtavuutta ja arvokkuutta, jota pienet koirat eivät voi koskaan saavuttaa. Eli jahka joskus muutan omakotitaloon, jossa on iso piha ja saan vakkarityön, niin kyllä lauman vahvistukseksi pitää saada joku edellä mainituista.

Toisaalta ihan ehdoton hankinta vielä joskus tulee olemaan myös oma samojedi narttu, jolle on nimikin mietittynä valmiiksi. Samojedeilla on kuitenkin aivan oma paikka sydämessäni, koska eka koiramme oli sammari Remu. Vaikka samojedit jäävätkin koonsa puolesta kakkosiksi esim juuri farkuille, niin niissä on kuitenkin aivan omanlaistaan ylväyttä ja arktista kauneutta. Sammarin ohella on myös pakko toteuttaa joskus lapsuudenaikainen unelmani: ihana pieni sheltti…

Paljon on suunnitelmia eikä yhtään tilaa tai rahaa 🙂 Mutta ehkäpä joskus viiden vuoden päästä.