Läpi syyskuun…

Kovin on tämä blogiin kirjoittelun tahti hidastunut. Liekö syynä kaikki kiire ja ylimääräinen homma, mitä niskoilleni niin helposti kerään *_* Yritän kuitenkin pitäytyä siinä, että joka kuussa tulisi yksi julkaisu blogiin lisättyä… ihan jo arkistosymmetriän takia 🙂

Syyskuussa jatkui opettajan pestini täällä Mäntsälässä ja kyllä tämä päivä päivältä enemmän omalta ammatilta tuntuu. Välillä on tietysti vaikeita hetkiä ja erityisesti kaikkinainen arviointi vetää kyllä hermot kireälle. Jotenkin sitä haluaisi antaa kaikille hyviä numeroita ja sitten kun tulee eteen koe tai muu tehtävä, missä kaikki on ymmärretty ihan väärin, niin kyllä siinä meinaa itku tulla 🙁 Välillä jotkut vastaukset ovat toisaalta “huonoudessaan” myös koomisia, mutta kauan eivät nekään jaksa naurattaa. Voi kun voisi toimia opettajana ilman arviointia ja sen mukanaan tuomaa vastuuta.
Syyskuussa koirasuunnitelmia on tehty oikein urakalla. Ensinnäkin olen alustavasti ruvennut katsastamaan uutta podengonarttua, jonka sitten sijoittaisin eteenpäin. Koska kaikki on vielä puheiden asteella, jätetään yhdistelmän ja kasvattajan tarkemmat tiedot vielä mainitsematta, mutta kyllä tässä ollaan toiveikkaita. Samaten olen löytänyt Sirulle pari loistavaa sulhasehdokasta, joten suuret toiveet ovat kyllä pentue kakkosen toteutumisen puolesta. Meinasi sulhasen metsästys herättää jo melkoiset epätoivon tunteet, mutta kun sitä tarpeeksi kauan jaksaa vääntää ja kääntää, niin onneksi jotain yleensä tulee eteen. Nämä uroksetkaan eivät tosin vielä ole varmoja, mutta toiveet ovat silti korkealla.
Viime viikkojen aikana olen aloittanut koirilla jälleen kerran tehotottiksen, eli olemme ruvenneet hiomaan käytöstapoja, jotka ovat koirilta päässeet lähes kokonaan unohtumaan. Tulosten saavuttaminen on kyllä todella palkitsevaa puuhaa ja luo uskoa siihen, että kyllä tämäkin lauma saadaan järjestykseen. Ensimmäiseksi virstan pylvääksi olemme asettaneet oveen reagoinnin.Tällä hetkellä podeilla on tapana juosta kauhean haukunnan ja tohinan kera ovelle, kun joku siitä astuu sisään. Nyt olemme pienillä satseilla saaneet koiria rauhoittumaan ja odottamaan kiltisti omalla paikallaan, vaikka joku oveen koputtaisi tai siitä kulkisi. Koko laumaa tuntuu kuitenkin olevan täysin mahdoton saada käyttäytymään samanaikaisesti hyvin.
Tänään olin pitkästä aikaa yliopistolla graduseminaarissa. Kyllä se gradukin etenee hitaasti mutta varmasti. Valmistumista varten pitää gradun lisäksi saada vielä 17 opintopistettä kasaan historiasta ja se on siinä. Kyllä se valmistuminen on varmaan keväällä edessä. Eli jos hyvä säkä käy, loppu keväästä juhlitaan sekä valmistujaisiani että Sirun toista pentuetta.
Mutta siis. Syyskuussa on ollut menoa ja melskettä. Huomenna sitä on varmaan vielä enemmän, kun edessä on podetreffit. Luvassa on melkoinen podetapaaminen, jos osallistujamäärä pitää edes puoliksi kutinsa. Siellä ehkä tavataan.