Kovin on pimeä syksy edennyt ja puistakin lehdet tippuneet. Tuntuu että jokainen päivä on samaa harmautta ja sateen ropinaa. Aurinko jaksaa paistaa vain muutaman tovin ennen kuin se painuu takaisin pilven taa tai jatkaa matkaansa Austraalialaisia lämmittämään. Eilen illalla koimme vielä kerrassaan erikoislaatuisen syysmyrskyn salamoineen kaikkineen. Hyvä etten ajanut sillalta alas, kun salama valaisi taivaan ja heti perään pimeys valtasi maan sähköjen katkettua hetkeksi. Ja yhdeksän jälkeen jyrähti kerran niin kovaa, että koko talo tärisi ja ikkunat helisivät hullun lailla. Melkoinen myräkkä.
Taitaa myös olla näiden synkkenevien ilmojen syytä, että viime päivien ajan minua on vaivannut ihan törkeä samojedi-kuume *_* Nyt kun talvi lähestyy, olisi niin hienoa omistaa sellainen aina positiivinen, hymynaamainen, valkoinen jättiläis-halinalle. Sellainen sammari, joka tulisi sohvalle viereen lämmittämään ja halittavaksi 🙂 Remun poisnukkumisesta eli vuodesta 2006 lähtien, olen sammarista haaveillut, mutta nyt tämä halu on taas vahvistunut ihan hirveästi, varsinkin kun vähän siellä täällä on Remun veljen jälkikasvua pentuina saatavilla. Jotenkin sitä kaipaisi sellaista todella ystävällistä ja avointa koiraa, joka vähän tasapainottaisi tätä podengojen kaheliutta. Ehkä osa sammarin ystävällisyydestä tarttuisi näihinkin hulluihin. Aina toisinaan pohdin, millaisia nämä meidänkin podet olisivat, jos Remu olisi ollut lauman päänä opettamassa tapoja ja hillitsemässä pahinta rähinää ja varauksellisuutta. Nyt kun podet ovat saaneet oppinsa aina hieman varautuneelta Murulta. Ja olisihan sitä kiva saada koira, jonka turkillekin saisi jotain tehdä.
Pakko tässä on silti vain haaveilla ja jaksaa odottaa haaveineen sinne ensi vuoteen kun valmistuminen varmistuu ja voi lähteä etsimään omaa kämppää ja vakituista työtä. Turha edes unelmoida omasta sammarista ennen kuin tietää, minne päin lähtee asustamaan ja tietää, mikä rahatilanne tulee olemaan. Mutta kyllä minä sellaisen vielä joskus hankin. Sillä kukapa voisi vastustaa sellaista valkoista mrs. aurinkoista 🙂
… ja nimikin on tulevalle samojedilleni valmiiksi pohdittu, joten kyllä se vielä joskus tulee.