Kilpailu huomiosta

Puolitoista vuotta sitten Muru salli vain hädintuskin silityksen. Koskaan ei saanut pitää hyvänä ja vain vahingossa saatettiin nuolaista kättä yhden lipaisun verran. No tänä aamuna Muru hyppäsi sänkyyni, valtasi tyynyni paikan ja nukkui siinä kaikessa rauhassa, vaikka palasin itsekin sänkyyn ja pidin Murua tyynynä. Muru makoili tyytyväisenä pääni alla pitkän aikaa ja jopa nuoli käteni ihan märäksi, mitä se ei ikinä aikaisemmin ole tehnyt. Molemmat podengot nukkuivat myös sängyssäni, toinen toista ja toinen toista kylkeäni vasten. Hieman oli ahdasta, mutta oli se mukava tuntea itsensä pidetyksi (tai saattoivathan ne vain pitää sängystä).

Podengojen tultua taloon Muru on ruvennut aivan toisella lailla kilpailemaan huomiostani ja nauttii itsekin silittelystä ja rapsuttelusta. Vielä puolivuotta sitten Murun käyttäminen tyynynä olisi kyllä kostautunut murinalla ja jopa näykkäisyllä jos en olisi huomioinut varoitusta, mutta nyt Muru kelli vain tyytyväisenä ja nautti huomiosta. Toisaalta Muru tulee todella hyvin toimeen podengojen kanssa ja nykyään se antaa Dobyllekin joka päivä pienen pusun. Olisi Muru nyt aamullakin nuuhkinut Sirua, mutta Siru pisti kostealla huomionosoitukselle heti stopin kurtistamalla kuonoaan ja murisemalla. Yleisesti ottaen Sirukin kuitenkin pitää Murun seurasta, vaikka nauttiikin enemmän Dobyn kyljessä nukkumisesta.

Toisin sanoen koirat samalla sekä kilpailee ihmisten huomiosta että hakevat toistensa seuraa. Tälläkin hetkellä podengot vetävät sikeitä sängylläni kylkikyljessä ja Muru makoilee sängyn vieressä lattialla podengojen alapuolella. Ja eiköhän se Pojukin löydy jostain kerälle käpertyneenä.

Niin ja vielä viimeiseksi sellainen juttu, että Siru metsästi jälleen yhden hiiren. Tällä kertaa hiiri oli eksynyt tänne sisälle ja ennen kuin me ehdimme sitä ulos viedä, niin Siru oli jo napannut pikkuraukan ja purru hengiltä. No se on podengojen tapa. Itse olen samalla sekä ylpeä “vauvani” matsästystaidoista että pahoillani hiiren puolesta, mutta c’est la vie…