Kasvattajan peruskurssi + jotain muuta

Viikonloppuna olin kasvattajan peruskurssilla Helsingissä. Kurssin järjesti Helsingin kennelpiiri Töölön markkinointi-instituutissa. Hieman oli paikan päälle vaikea päästä julkisilla täältä Mäntsäsästä. Bussilla olisin myöhästynyt ja junalla tulin sitten yli 40 minuttia etuajassa. Ensimmäisenä päivänä tämä sai minut jo miettimään, oliko tämä sittenkään kovin järkevää, koska kaikkea muutakin olisi pitänyt tehdä, mutta kaikki epäilyt jäivät kyllä heti, kun kurssi alkoi.

Kurssin luennoitsijat olivat kaikki erinomaisia puhujia. Heitä olisi jaksanut kuunnella tylsemmästäkin aiheesta ja tämähän aihe ei ollut tylsä. Aluksi oli puhetta koiran genetiikasta ja sain kyllä kiittää onneani siitä, että kävin lukiossa geenibiologian kurssin. Muuten olisi suurin osa puheesta varmaankin jäänyt ymmärtämättä. Nyt kaikki oli yksinomaan kiinnostavaa ja kirjoitin kynä sauhuten koko ajan muistiinpanoja.

Viikonlopun aiheita olivat myös emon ja pennun ruokinta, kennelliiton organisaatio, emon ja pennun hoito ennen ja jälkeen synnytyksen, koiran kauppa jne. Sunnuntai iltapäivästä oli sitten loppukoe. Myönnän, että se oli vaikeampi kuin olin odottanut. Kyse oli monivalinnasta ja monivalinnat ovat aina kinkkisempiä kuin uskoisikaan. Pääsin kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla läpi ja nyt voin sitten hakea kennel nimeä.

Kurssi pisti kyllä ajattelemaan kaikkia asioita uudestaan. Välillä rupesi jopa miettimään, onko minusta kasvattajaksi. Mutta näissä epäilyissä taitaa kyllä puhua perfektionisti-minäni, joka haluaa tehdä kaiken aivan prikulleen oikein ja täydellisesti. Kurssi sai minut mm epäilemään kannattaako Sirua käyttää astutukseen, koska hän vierastaa muukalaisia ja on hieman varautunut. Mutta nyt kun tätä kysymystä on tämän viikon ajan pohtinut mahdollisimman puolueettomasti, olen päätynyt siihen, että suurin osa tuosta Sirun arkuudesta on mörköikä-ongelmia, ja joka päivä Sirusta on tullut rohkeampi. Aiva välillä mennään tietysti takapakkia, mutta kyllä suunta on pääasiassa ylöspäin. Joten eiköhän Siru vuoden kuluttua tule olemaan loistava äiti pikkuisilleen. Tässä kun on tosiaan vuosi aikaa päästä eroon murkkuiän ongelmista.

Ilmoitin Dobyn sitten viides päivä Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn. Siitäkin meinasi kehkeytyä aikamoinen soppa. Ilmoitin Dobyn netissä Show median välityksellä, mutta maksun suoritettuani, ilmoittautuminen ei rekisteröitynytkään. Siinä piti sitten äkkiä ottaa puhelin kouraan ja soittaa ohjeita. Toivottavasti ilmoittautumisen kanssa ei tule enempää ongelmia.

Nyt on Dobbyskin saanut rabies-rokotuksensa. Raukka paralle laitettiin kuonokoppa, koska viimeksi näytteli heti piikin nähdessään hampaitaan. Nyt meni tosin melko rauhallisesti, mutta parempi katsoa kuin katua.