Kaikennäköistä, nukkumapaikkoja ja orkestereita


Alamme vihdoin olla remontin suhteen voiton puolella. Viikonloppuna saatiin viittä vaille valmiiksi keittiö ja takkahuoneen huonekalut järjestettiin uuteen uskoon. Nyt myös minun huoneessani on pari “uutta” lasivitriiniä ja voin vihdoin laittaa tavarani takaisin paikoilleen. tässä olen pari päivää jo siivonnut aika lailla. Ensi viikolla alkaa sitten koulu ja sitä seuraavana aloitan 4H kerhojen vetämisen täällä Mäntsälässä. Pongodengo on miltein valmis. Enää pari lukua ja muutaman kuukauden hautominen ja parantelu ja se on siinä. Kuten siis näette, tekemistä kyllä riittää vaikka muille jakaa.
Vaikka tämä remontti on ollut kertakaikkisen rasittavaa, niin nyt kun huusholli alkaa valmistua, niin koiratkin nauttivat asiasta aivan uudella tavalla.


Dobylle kelpaa keittiön lattiamatto…


…eikä Sirua saa enää lattialle nostetun gerbiilienhäkin luota lainkaan pois.

Sirustakin on paljastunut vallan uusia puolia viimeksi kuluneen viikon aikana. Liikenteessä on taas menty aika lailla takapakkia ja kaikelle liikkuvalle pitää jälleen isotella ja Äristä isolla Ä:llä. Yöt nukutaan tiukasti minun kyljessäni kiinni, jopa liiskaantumise uhalla. Dobyn kanssa jaksetaan taas pitkästä aikaa kunnolla leikkiä ja niin poispäin. Surkeiden Sattumusten Sarja – elokuvan alun tonttumaisuus on nyt tarttunut kumpaankin podengoon ja metsässä mennään ja lujaa. Kaikki paikat tutkitaan ja haistellaan läpi. En tosin tiedä kuinka paljon podengot ehtivät tohinansa lomassa huomata.

Viimeisimmät erikoistempaukset liittyvät kuitenkin Sirun nukkumapaikkoihin. Katsellessani lauantaina tv:stä voimistelun olympiakisoja, Siru teki itselleen oivan pikku paikan äidin ja isän sänkyyn kaivautumalla peiton alle ja asettamalla päänsä tyynylle. Mutta eilen se Siru vasta keksi parhaimman paikan ikinä. Sänkyyni kuuluu kolme rullilla liikkuvaa laatikkoa. Ne saa kätevästi rullattua sängyn alle ja takaisin. Kun kaikki kolme laatikkoa ovat paikallaan, sängyn alle ei pääse. Laatikoiden ja seinän väliin jää kuitenkin sellainen 30 sentin rako. Nyt olen luopunut yhdestä laatikosta ja Siru on siitä aivan riemuissaan. Hän viihtyy tätä nykyä oikein mainiosti sängyn alla. Eikä suinkaan tuossa tyhjässä tilassa seinän ja laatikoiden välissä, vaan yhdessä laatikossa, joka on täynnä laukkuja ja kasseja. Tuohon laatikkoon hän pääsee laatikoiden ja seinän välisen käytävän kautta, pujottautumalla sieltä sellaisesta 5 sentin raosta laatikkoon.

Hullua!

Soitin eilen pitkästä aikaa pianoa (ollut remontin takia niin täynnä tavaraa, etten ole pystynyt) ja Siru riemastui aivan totaalisesti. Hyppäsi syliini ulisemaan ja ulvomaan oikein sydämensä kyllyydestä. Tänään sitten huomasin, että voisin virallisesti perustaa podengo-orkesterin. Dobykin yhtyi nimittäin tähän laulukuoroon. Hauskaa kuinka paljon Sirun ja Dobyn äänet eroavat toisistaan. Sirun laulu on sellaista kimeää haukahtelua ja ulvahduksia, Dobyn ääni puolestaan lähti syvemmältä rinnasta. Kokonaisuus on aika metkan kuuloista. Minä soitan enemmän tai vähemmän virheellisesti harjoituksen puutteesta ja podengot ulisevat kumpaisetkin aika lailla nuotin vierestä.