Tänään oli viimeinen päivä yliopistolla ennen joulua. Minulla oli ”Uudet uskonnot, tapausta vai teoriaa” tentti, jossa piti vastata kolmesta kysymyksestä kahteen. Aluksi katsoin kysymyksiä ja hengitykseni meinasi salpaantua, koska minusta tuntui etten osannut vastata yhteenkään. Ensimmäinen kysymys koski Ismo Dundenbergin näkemystä gnostilaisuudesta uskontojen risteyksestä, toinen New Age liikkeen syntyä ja kolmas ufokokemusten psykologiaa. Lopulta vastasin ensimmäiseen ja kolmanteen ja loppujen lopuksi sain ihan hyvin vastattua. Mutta nyt siis joulua odottelemaan ja joulukalenteria keksimään 🙂
Joulu on luvattoman lähellä. Siskoni ja minun joka vuotinen jouluesityksemme on edelleen kaikkea muuta kuin valmis ja tässä olisi kaikennäköistä tekemistä joululahja runojen kirjoittelusta kandintyön tekemiseen… siivouksesta puhumattakaan. Siitä huolimatta joululoma ja joulun odotus kutkuttavat mieltä, puhumattakaan uuden vuoden jälkeen ilmestyvästä joululahjastani, josta kuulette lisää tammikuussa 😉
Ihmettelimme muuten tänään ja eilen, miksi Doby on ollut kovin vaisu. Tänään sitten selvisi vihdoin ja viimein syykin siihen. Doby nuoleskeli koko ajan huuliaan ja liikutteli suutaan omituisesti. Rupesin sitten oikein tosissani asiaa tutkimaan ja mitäs löysinkään: Dobyn kulmahampaan ja sitä seuraavan hampaan väliin oli jäänyt jumiin kivi. Siinä olikin sitten irrottaminen ja taitaapa hammas olla edelleen hieman kiveä… ei kun siis kipeä.
On se Doby kyllä outo epeli, kun aina on syömässä kiviä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Dobyn suusta on joutunut kiven poistamaan (yleensä kivi ei tosin ole juuttunut minnekään). Doby on pöhkö, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Onneksi maa on muuten vihdoin valkoinen. Tosin toivottavasti Muru ei tällä kertaa satuta jalkaansa lumen alla piilossa oleviin risuihin. Edellinen haavakaan ei ole vielä ihan kunnolla parantunut.