JOULUKALENTERI 2010

Luukku 7

Viikonloppu ja itsenäisyyspäivä jäivät taakse ja päivä aukeni lumisena.
Edellisenä iltana ja yönä oli satanut kilotolkulla lunta pihalle,
ja siitäkös podetontut olivat riemuissaan.
Lumi sai nopeasti tassujen alla kyytiä ja kuonot muuttuivat valkoisiksi.

Loputtomiin eivät edes Windy ja Waldo tonttu kuitenkaan jaksaneet pihalla leikkiä.

"Leikitäänkö namin piilotusta?" Huudahti Windy tonttu kysyvästi rynnätessään Waldo tontun kanssa sisälle.
"Juu. Leikitään vaan." Vastasi Waldo-tonttu. "Mutta tehdään siitä tällä kertaa vähän erilainen-leikki."
"Erilainen? Miten?" Ihmetteli Windy-tonttu.
"Ei piiloteta nameja pitkin taloa." Selitti Waldo tonttu. "Laitetaan ne sen sijaan sen ison viltin alle."
"Mutta miksi?" Kyseli Windy-tonttu edelleen kummissaan. "Kyllähän ne sieltä heti löytää."
"Eipä löydäkään." Waldo-tonttu vastasi.
"Namit nimittäin siirtyvät koko ajan viltin alla eikä niitä ole helppo nähdä kaikkien kankaiden välistä."
"Sitä paitsi viltin sisään on niin kauhean kiva kaivautuakin." Tonttu-poika lisäsi kuin jälkihuomautuksena.
Windy-tonttu tuumaili Waldon ehdotusta hetkisen.
"No hyvä on. Kokeillaan sitten tätä sinun tapaasi. Sehän voi olla ihan hauskaakin."


© Kennel Estorian / Marianne Kolu