Jos metsään haluat mennä nyt…

…sä takuulla yllätyt.

Niin kuuluu Teddy karhun huviretki – kappaleen alku, jota lauletaan myös piirretyssä elokuvassa “Karva kamut”. Vaikka sävel onkin tarttuva ja mieleenpainuva, niin vielä tarttuvampi on metsän oma lumo ja viehätysvoima.

Kävelen metsässä lähes päivittäin. Se on tuossa vieressä yhden vaivaisen tienylityksen päässä, joten sinne lähtee todella helposti koiria lenkittämään – toisinaan jopa liian helposti, mistä kertoo koiriemme huonot tavat yleisillä teillä kuljettaessa. Voisikin luulla, että kotimetsäni polut ja piilopaikat olisivat käyneet minulle jo kyllästymiseen asti tutuiksi. Näin ei kuitenkaan ole, sillä metsä yllättää minut kerta toisensa jälkeen kauneudellaan ja elämällään.

Rakastan varsinkin syksyistä ja talvista metsää. Kesä-metsäkin on todella upea, mutta kesäisin minua vaivaavat metsän kaikki ökkömönkiäiset muurahaisista lentäviin örkkeihin, jotka käyvät hiuksiin kiinni ja pörräävät ympärillä purren ja pistäen. Talvisessa ja syksyisessä metsässä ei sen sijaan ötököistä enää ole vaivaa, jäljellä on vain metsän pysäyttävä kauneus ainoana haittana mutaiset tai lumen peittämät polut. Viime aikoina olen tehnyt tutkimusmatkoja eri puolille metsää koirien kanssa ja aina vastaan on tullut jotain uutta ja ihmeellistä.

Metsä on täynnä elämää. Joskus pienempänä ihmettelin isän kertomuksia, kun hän kertoi nähneensä milloin ketun ja milloin hirven koiria ulkoiluttaessaan. Minä kun en koskaan kohdannut metsän todellisia asukkaita, vaikka usein isän mukaan lähdinkin. Mutta nyt kun ikää on tullut lisää ja metsää jaksaa oikeasti kuunnella ja tarkkailla, niin eteen saattaa kyllä tulla yllättäviäkin tilanteita ja seikkailuja.

Muutama viikko sitten vastaani loikkivat nuo kaksi kaunista valkohäntäpeuraa, jotka olivat kuin suoraan Antiikin kreikan Artemis-jumalattaren ilentymiä. Tänään pääni yli lensi suuren suuri teeri-uros komeasti kiekuen. Erilaiset linnut piristävät aina metsälenkkiä laulullaan ja illakoinnillaan. Oravat puolestaan ovat kuin podengot: niiden kirmailu puissa naurattaa, mutta koko ajan saa varoa lentäviä käpyjä ja muita konnankoukkuja.

Jokaisen suomalaisen pitäisi oikein tosissaan mennä joskus metsään ihan vain kävelemään, ihmettelemään. Itse asiassa… jokaisen ihmisen maasta tai kansalaisuudesta riippumatta tulisi mennä joskus luontoon, oli kyse sitten metsästä, niitystä, savannista tai vuoristosta. Vasta kun on kerran nähnyt luonnon kauneuden, kokenut elämyksen kävellessään päin hirveä tai nähdessään ketun juoksevan järven jäällä, niin ymmärtää tosissaan miksi maapalloa ja sen luontoa pitää suojella. Sanokaa EI-saasteille ja ilmastomuutokselle. Nyt on jokaisen aika katsoa peiliin ja kysyä: “Mitä minä teen, jotta voimme edelleen laulaa iloisesti: jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt…”