Haaveissa omat esteet

Nyt kun kevät tekee tulojaan on minua jälleen purrut tuo pahainen agility-kärpänen. Harmittaa vieläkin ihan oikeasti, kun en viittinyt talveksi lähteä treenaamaan Hyvinkäälle. Ei minulla kyllä olisi ollut aikaa eikä rahaakaan.

Kesällä ei taideta Sirun kanssa mihinkään agiryhmään päästä. Mietinkin tässä, että olisi ihan oikeasti pakko saava omat kunnon esteet tohon pihalle laitettua. Onhan siinä tilaa harjoitella vaikka kuinka. Ja jos nyt saatais hiottua kesällä oikein kunnolla niin ehkä voitais kuitenkin päästä joskus kisaamaan edes vähän… Ja Nefistä sais varmaan myös tosi hyvän agilitypiskin. Sen verran nopea ja ketterä likka on kyseessä.

Katselin paripäivää sitten netistä taas esteitä, mutta kaikki on niin kovin kallista. Yhden sivun löysin, josta saisi melko “edullisesti” harjoitusesteitä. Mietin, että pitäiskö repästä, ja kuluttaa osa kesätyö palkasta jo näin ennakkoon tollasiin esteisiin, mitä tuolta saa. Toisaalta sitten syksyllä pitäis olla varaa hoita pennut ja kaikki niihin liittyvät jutu. Joten eipä taida tulla mitään 🙁 Voi kun tässä lähellä asuis joku kaveri, jonka kanssa voi esteitä vaikka kimpassa ostaa. Sitten hänkin voisi tulla meidän pihalle esteillä treenailee. Tilaa kun tossa kentällä olis vaikka kuinka.

Nykyään olen sentään sen verran hyvin tuota rahaa saanut, että kaikki lääkärikulut + ruoat pystyn jo hoitamaan itse. Toisaalta kaikki muut laskut meneekin vielä sitten vanhempien piikkiin. Voi kettu, kun opiskelijalla ei ole rahaa sitten millään…

Olin viime viikolla kolmena päivänä sijaisena alakoulussa. Kyllä se opettajan homma oikeasti tuntuu minusta mukavalta. Kunpa vaan saisin äkkiä opinnot suoritettua, niin voisin ryhtyä opettamaan.