Vaikka kasvatustyöni onkin vasta alkutaipaleella, on minulla yli 20 vuoden kokemus koirista ja muista eläimistä. Perheemme ensimmäinen koira saapui taloon vuonna 1991. Kyseessä oli samojediuros Tuiskuviiman Ragtime eli Remu, joka saavutti lähes 16-vuoden iän ennen kuolemistaan lokakuussa 2006. Remun seurana oli jonkin aikaa myös sekarotuinen paimenkoiranarttu Tepa, joka jouduttiin eläinlääkärien suosituksesta lähettämään liian aggressiivisena koirien taivaaseen. Tepaa seurasi vuonna 1995 ulkonäöltänsä Tepsukan pieni miniatyyri Poju, joka lähti Remun ja Tepan luokse kesäkuussa 2011. Vuonna 2003 Pojun ja Remun laumaan liittyi vielä sekarotuinen sheltti-mix Muru ja lopulta vuonna 2007 ensimmäiset podengoni. Koirien ohella eläinharrastustani ovat tähdittäneet myös monet pieneläimet: kanit, marsut, gerbiilit, degut ja hamsterit.Estorian-kennelin takaa löytyy Marianne-niminen teologian maisteri. Kasvatustyöni on ja tulee olemaan pientä kotikasvatusta, koska haluan tarjota kaikille koirilleni ja kasvateilleni runsaasti aikaa ja huomiota. Jalostustyölläni tähtään ennen kaikkea hyvään terveyteen ja luonteeseen. Tavoitteenani ovat iloiset ja terveet podengot, jotka sopivat niin kotiin kuin harrastuksiinkin. Tarkemmat linjaukset kasvattieni ulkomuodon ja tyypin suhteen eivät vielä ole tarkentuneet, mutta kasvatan mieluummin kooltaan pieniä podengoja kuin aivan ylärajoilla olevia yksilöitä.
Useita vuosia kestänyt innostukseni antiikinaikaisiin myytteihin sai minut kiinnostumaan lopulta myös alkukantaisista koirista. Portugalinpodengoissa samoin kuin muissa vitos-ryhmän alkukantaisissa mielenkiintoni herätti aluksi ulkomuodon muinaisuus, myöhemmin ihastuin myös niiden luonteen peräänantamattomuuteen, iloisuuteen, energisyyteen ja tietysti alkuvoimaiseen viehätykseen. Kasvattajan peruskurssin kävin helmikuussa 2008 Helsingissä ja anomukseni julkaistiin Koiramme lehdessä syyskuussa 2008. 24.3.2009 kolahti sitten lopulta kennelnimen vahvistus postilaatikkoon. Kennelnimeni Estorian on muodostettu kirjainyhdistelmästä stor, joka useissa kielissä muodostaa sanan ’tarina’ juuren. Esimerkiksi portugaliksi tarina on estoria, italiaksi storia, englanniksi story ja ranskaksi histoire.
Ensimmäinen portugalinpodengo saapui laumaamme maaliskuussa 2007 eräästä Suomen vanhimmasta podengokennelistä, Beolinelta. Beoline Cranberry eli Siru osoittautui ensi hetkestä lähtien niin viehättäväksi tapaukseksi, että saman vuoden syksyllä laumaamme saapui Tähtitaivaan Alfred, Doby. Näiden kahden podengon kanssa olen innostunut kokeilemaan ensimmäistä kertaa koiranäyttelyitä ja muita koiramaisia harrastuksia kuten TOKOa, agilitya ja maastojuoksuakin. Seuraava podengo olikin sitten sijoitusnarttu, Nefi, jonka noudin laumamme jäseneksi joulukuussa 2008.
Ensimmäinen podenpentueeni syntyi toukokuussa 2010 yhdistelmästä Tähtitaivaan Alfred & Beoline Cranberry. Syntyneet pennut päätin jättää perhepiiriin ja niin lauma lisääntyi kertaheitolla kahdella yksilöllä. Seuraavat pari vuotta kului erilaisia pitkäntähtäimen suunnitelmia tehden ja rotutietoa entisestään kartuttamalla, kunnes toinen pentueemme näki päivänvalon maaliskuussa 2012. Tällä hetkellä podengolaumaani kuuluu kolme narttua Siru, Nefi, Windy ja kolme urosta, Doby, Waldo, Pepsi, joista jälkimmäiset ovat yhteisomistuksessa eivätkä kuulu laumani täysipäiväiseen kokoonpanoon.
Tulevaisuudessa tarkoituksenani on jatkaa podengojen kasvattamista erinäisillä sijoituskoirilla. Vuodella 2013 on suunnitteilla kaksi podengopentuetta, joista mahdollisesti olen sijoittamassa nartun tai kaksi uusiin koteihin. Suunnitelmissa on myös laajentaa kasvatustyötä erään toisen alkukantaisen rodun pariin. Lisäksi kesällä 2013 laumanvahvistukseksi muutti elämäni toinen samojedi, sijoitusnarttu Vadelmatassun Magic Of Happiness, jolle tytön kasvattaja on alustavasti suunnitellut kahta pentuetta.