Nyt rupeaa pikku hiljaa ottamaan päähän. Oltiin taas eilen epävirallisissa agilitykisoissa Sirun kanssa. Olosuhteet olivat hyvät: ei satanut, mutta toisaalta aurinkokaan ei paistanut pahasti. Olin positiivisella mielellä, koska Siru oli aamulla ollut todella innokas menemään esteille ja vielä kisapaikallakin puhkui intoa. Mutta mitä tapahtuikaan…
Kun pääsimme radalle Siru suoritti ensimmäisen esteen hienosti – ja sen jälkeen kaikki alkoikin mennä päin honkia. Jok’ikisen esteen jälkeen Siru lähti omille teilleen tutkailemaan paikkoja ja minä huudan, maanittelen ja teen kaikkeni saadakseni Sirun huomion kiinnittymään takaisin itseensä. Mutta vielä mitä. Siellä se neiti vain haisteli maailmaan tuulia ja toimi kisan ikiomana pellenä. Kävipä neiti haistamassa liian läheltä yhtä kuljetusboxiakin ja sai siellä aikaan kovat rähinät. Sirun hätkähdys oli melkoinen, mutta edes se ei saanut Sirua palaamaan takaisin luokseni. No kyllä me lopulta saimme kaikki esteet suoritettua ja aina esteellä Siru tekikin hienoja hyppyjä ja osoitti osaamistaan, mutta loppujen lopuksi tuloksena oli:
– suoritusvirheet 45
– aikavirhe + 2,26,57
…rata, jonka suoritukseen olisi pitänyt mennä alle minuutti, meni meillä yli kolme minuuttia *_* No mutta… koska olimme mölliluokassa ja tuomari armollinen, ei hän sakoittanut ajan ylityksestä ja sijoituksemme oli 9/17.
Tämä oli Sirun neljäs epis ja ne kaikki ovat menneet penkin alle. Kahdessa ensimmäisessä Siru ei halunnut tehdä mitään koska satoi ja näissä kahdessa viimeisessä Siruun on iskenyt jokin haihattelija-tauti. Ärsyttää…
Kaiken huippu on se, että treeneissä Sirulla menee yleensä kuitenkin aika hienosti. Sadesäällä neiti ei tosin ikinä mitään suostu tekemään, mutta muuten kyllä tottelee ja jaksaa hienosti. Mutta kisassa Siru menee ihan lukkoon enkä tiedä mistä syystä. Sitä ei vain tunnu kisoissa kiinnostavan esteet ollenkaan. Jos on ehdotuksia antaa, niin niitä otetaan mielellään vastaan.