Sirun näyttely oli positiivinen yllätys. Siru sai junnuluokassa EH:n ja ainoana junnuna kilpaluokassa tuli sitten ensimmäiseksi 
Olin järjettömän ylpeä ja taisin hehkua, kun tuomari ojensi kaksi punaista nauhaa. Kun miettii, millainen Siru oli ensimmäisessä match showssaan vasta puolitoista kuukautta sitten (tutiseva koiraraukka, joka ärähti vain, jos joku toinen koira yritti tulla liian lähelle minua), ero oli kertakaikkiaan huima. Tuomari valitteli vieläkin arkailevasta käytöksestä, mutta minulle Siru oli rohkea kuin leijona. Toki parannettavaa vielä on, mutta hyvä tulos valoi kyllä hienosti itseluottamusta tähän koirakkoon. Myönnän, että aiemmin olen pitänyt näyttelyitä melko tyhmänä juttuna, mutta nyt kun olin mukana oman koiran kanssa, minuunkin taisi iskeä näyttelykärpänen. Oli myös mukavaa, kuinka eri tavalla minuun suhtauduttiin, kun olin oman koiran kanssa liikkeellä. Niissä harvassa näyttelyssä, joissa olen käynyt katselemassa, minuun ei hirveästi kiinnitetty huomiota, mutta nyt tulin hyvin juttuun monien ihmisten kanssa.
Näyttelyä katsomassa oli tänään meiltä aikamoinen poppoo, kun minun lisäkseni paikalle pörähti Susanna, äiti ja isä (joka oli yllättävän positiivinen ja kannustava). Huolimatta hirveästä melusta ja ahtimuksesta Siru ei juurikaan pelännyt vaan se hieroi jopa tuttavuutta muiden podengojen ja toisen rotuisten kanssa. Nyt mami on kyllä todella ylpeä ja Siru ansaitsee kaiken hellimisen, mitä se tänään saa.