Siru ja Nefi ovat tätä nykyä ylimmät ystävykset… ihan kaikessa.
Tätä aamuna Siru ja Nefi liittoutuivat minua vastaan ja antoivat yhteistuumin minulle aamupesun. Kun toisen sai häädettyä toinen hyökkäsi kimppuun. Kun toinen hyppi naaman päällä, toinen kutitti varpaita. Kun toinen repi korvasta toinen puri nenästä. Ah sitä ihanaa aamuherätystä.
Lisäksi Nefi ja Siru nukkuvat nykyään aina yönsä vierekkäin sängyn alla olevassa laatikossa (paitsi toisinaan Siru hyppää kyllä minunkin kainalooni kellimään). Sitten aamulla kumpikin tunkee sänkyyn vähäksi aikaa minun viereeni pötköttämään ja siinä sitä ollaan, kun toinen makaa ihan selässä ja toinen ihan vatsassa kiinni. Olen kuin mikäkin silli purkissa. Ja välillä Murukin hyppää vielä jalkopäähän ja Doby tunkee myös kainaloon päästyään pois Susannan huoneesta *_* Ei mahdu ei…
Mutta palatakseni Nefiin ja Siruun. Nefi matkii Sirua ihan kaikessa. Siru pesee ja huolehtii Nefistä eikä anna kenenkään muun kiusata Neffulia. Välillä kaveruksilla on kauheita riitoja, mutta aina ne sovitaan melkein heti. Likat ovat ilmeiltään ja eleiltään välillä kuin kaksi marjaa. Ne ihan oikeasti tykkää toisistaan, vaikka eka luulin Sirun olevan ihan kauhea mustis koko lopunikäänsä. Sen verran kärttynen oli ekat viikot Nefin tultua meille. Mutta nyt kyllä leikitään ja pidetään Nefistä huolta kuin mistäkin pikkusiskosta. Ja leikkiä kyllä riittää. Se alkaa heti aamulla MUN sängyssä (siinä joutuu emäntä kyllä koville, kun yrittää nukkua ja kaksi hullua painii ja puree kaikkea mihin vaan saa hampaansa kiinni, oli kyse sitten toisesta koirasta tai jonkun viattoman ulkopuolisen sormesta). Sitten päivänaikana riidellään sovitaan, leikitään ja riehutaan. Ulkona juostaan tuhatta ja sataa eikä touhussa ole mitään rajaa. Hulluja kumpikin.