Jouduimme hyvästelemään kesäkuussa yllättäen ensimmäistä kertaa Estorian podengon, kun Lilli (Estorian Dawn of Frigga) jouduttiin lähettämään viimeiselle matkalleen. Lilli oli pari viikkoa aikaisemmin alkanut saada kohtauksia, joihin lääkäri oli käsittääkseni koiraa sen enempää tutkimatta antanut epilepsialääkityksen. Kohtauksissa Lillillä esiintyi horjumista, vapinaa, jalat eivät kantaneet, Lilli ei pystynyt liikkumaan ja selkä vetäytyi kyyryyn. Lisäksi Lilli oksenteli ja teki kohtausten jälkeen tarpeensa sisälle. Lilli pysyi kohtausten aikana tajuissaan, mutta saattoi olla poissaoleva. Epilepsialääkkeistä ei ollut apua ja kohtaukset pahenivat, jolloin omistajat päättivät päästää väsyneen Lillin lopulta lepoon.
Lilli meni valitettavasti niin nopeasti huonoon kuntoon, että tyttöä ei ehditty tarkemmin tutkimaan tai ottamaan verikokeita kohtausten syyn selvittämiseksi. Itse epäilen kohtauksia kipukohtauksiksi, sillä myös Lillin isällä oli viime vuoden keväällä hyvin samanlaisia oireita. Waldo meni myös niiden seurauksena niin huonoon kuntoon, että päivitystyksessä ehdotettiin eutanasiaa. Waldon kanssa kuitenkin lähdettiin Viikin eläinsairaalaan ja siellä lopulta löytyi laajojen ja useita päiviä kestäneiden tutkimusten jälkeen vakava tulehdus kiveksistä, josta aiheutunut kipu aiheutti kohtaukset. Kenties myös Lillillä oli jokin piilevä tulehdus, joka näkyi tällaisina kipukohtauksina. Myös selänalueen ongelmat voisivat käsittääkseni aiheuttaa vastaavanlaisia oireita. Punkkien aiheuttamat sairaudet eivät myöskään ole poissuljettu vaihtoehto. Ikävää on, ettemme nyt ikinä saa tiedää, mikä kohtaukset loppujen lopuksi aiheuttivat. Pääasia kuitenkin, ettei Lilli enää kärsi.
