Päähänpinttymäkö?


Minulla taitaa olla tällä hetkellä todella paha päähänpinttymä. En pysty ajattelemaan muuta kuin podengoja: mitä harrastaisin, mihin näyttelyyn sitten menisin, minkä podengon hankkisin seuraavaksi, mistä saisin podengon, mitä podengofoorumilla puhutaan…? Ja nämä asiat pyörivät päässäni koko ajan aamusta iltaan ja vielä yölläkin. Siis oikeasti. Luulin aikoinani olleeni nettiriippuvainen, muta se ei kyllä ole mitään verrattuna tähän ”podengo-riippuvuuteen”

Eikä tietysti riitä, että olen ihan hulluna pieniin lyhytkarvaisiin podengoihin. Nyt olen myös rakastumassa päätä pahkaa pieniin karkeakarvaisiin sekä tietysti keskikokoisiin lyhytkarvaisiin. Keskikokoista en nyt ole vielä vähään aikaan hankkimassa. Pieniä podengoja kun mahtuu enemmän nurkkiin pyörimään, mutta en minä kyllä tiedä, miten pystyisin pieniäkään podengoja lisää ottamaan.

Tai no jos ihan totta puhutaan, niin minullahan ei ole kuin vasta yksi podengo sekä tuo Muru-seropi. Mutta toisaalta asun kotona ja myös siskollani on podengo ja seropi. Lisäksi olen päättänyt, että haluan pitää ensimmäisestä pentueesta itselläni ainakin yhden pennun, joten jos nyt hankkisin toisen podengon, meillä olisi pian neljä pongodengoa jaloissa pyörimässä. Eikä siinä vielä mitään, mutta se rahan meno hirvittää. Näyttelyihin kuluisi rahaa hirveästi samoin muihin harrastuksiin. Nyt olen jo Sirun kanssa aloittanut agilityn ja seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa maastojuoksu. Ja kyllähän minun on pakko myöntää, että vaikka Dobberi onkin siskoni koira, niin kyllä minä aika paljon myös vastaan kyseisestä herrasta. Myös hän rupeaa maastojuoksua harrastamaan, ja olen myös kampanjoinut agilityn puolesta. Lisäksi koko tämän koiraharrastuksen rahoittajana toimivat vanhempani, sillä vaikka olenkin täysi-ikäinen, minulla ei ole rahaa sitten niin yhtään.

Toisaalta uskoisin, että olisimme todella hyviä omistajia kaikennäköisille podengoille, koska minä nyt oikeasti innostuin tästä koiraharrastuksesta. Podengoille ei tosiaankaan tulisi tylsää. Lisäksi mitä suurempi podengo-lauma, sitä hauskempi meno täällä kotona. Ja toki minä muutan ennemmin tai myöhemmin pois kotoa, joten miten minä kestän, jos minulla on vain yksi podengo? Toisaalta hieman pelottaa, voinko ottaa mukaan ensimmäistäkään podengoa, kun pois muutan? En minä voi koiriani mihinkään kerrostaloon viedä asumaan.

Mutta yhtäkaikki, olen ruvennut selailemaan karkeakarvasten podengojen kotisivuja. Aiemmin pidin niitä hieman epäsiistin oloisina, mutta nyt pidän niitä aika lutusina. Onhan meillä täällä kotona jo entuudestaan yksi lutu-nalle, eli Doby, joka on kyllä todella söpö koira, mutta kyllä nuo karkeakarvaiset ”takkuturkkeineen” ovat jotenkin toisella tavalla niin söpöjä ja hellyttäviä.

Mutta mitäs minä näitä miettimään, kun rahaa koirafarmin pitoon ei ole, vaikka halua kyllä riittäisi.