On ne kyllä pirun nopeita oppimaan…

Written by marianne.kolu

… nämä meidän podengot siis. Eihän sen enää reilun kahden vuoden yhteiselon jälkeen pitäisi yllättää, mutta kyllä sitä edelleen jaksaa hämmästellä.

Sirusta olen jo aiemmin maininnutkin, että neiti oppii melkein käskyn kuin käskyn jo muutaman toiston jälkeen. Mutta pitää muistaa, että se oppiminen ei aina tarkoita noudattamista (toisin kuin Murulla). Mutta joka tapuksessa Siru on siis oppinut myös sellaisia erikoisempia käskyjä kuin ”kuma” (kumartaa), ”tassu” (ojentaa toisen etutassunsa) ”kieri” (kierähtää maassa ympäri) ja ”rulla” (pyörii itsensä ympäri) ihan käden käänteessä samoin kuin esim. kahdeksikon jalkojen ympäri. Siru on lähes jokaisen homman osannut/muistanut puolentunnin harjoittelun jälkeen. Toki Sirua tarvitsee joissain tempuissa käden apua. Esim. kumassa minun pitää laskea käteni maantasalle ja kieriessä Siru kaipaa namin ihan nenänsä eteen. Tässä videokuva tuon kyseisen käskyn suorituksesta.

Sirun suurin ongelma onkin tuo namiriippuvaisuus. Siruhan ei tee mitään hyötymättä siitä. Kuvaavaa on, että kertaillessamme käskyjä, Siru toimi kuin unelma siihen asti kunnes huomasi namikipon olevan tyhjä. Sen jälkeen sain puhua kuuroille korville.

Mutta tämän kirjoituksen varsinaisena innoittajana toimi tällä kertaa kuitenkin Nefi. Nefi ei vielä hirveästi erilaisia temppuja osaa. Me kun ollaan keskitytty koulutuksessa tuohon näyttelykäyttäytymiseen. Esim. istu-käskyn Nefi oppi vasta pariviikkoa sitten, koska en halunnut neidin rupeavan istumaan näyttelyissä. Mutta nyt olen Nefinkin opettanut istumaan, makaamaan ja tekemään jopa rullan. No alku oli vähän hankala, mutta kun vauhtiin päästiin Nefi osoittautui Sirun veroiseksi oppilaaksi. Rullan kanssa oli aluksi eniten hankaluuksia, mutta nyt se sujuu, joskaan ei aivan yhtä vauhdikkaasti kuin Sirulla.

Mutta sitten päästään siihen juttuun, joka varsinaisesti sai minut riemastumaan. Minulla on tapana laittaa koirat istumaan ennen lenkille lähtöä. Se mukamas rauhoittaa ovesta kulkemista (as if). No Nefiltä tätä ei tietysti ole voinut aiemmin vaatia, koska neiti ei kyseistä käskyä ole osannut. No nytpä neiti sen osaa ja arvatkaas mitä… tänään lenkille lähtiessä Nefi istuutui ensimmäisenä oven eteen, ennen kuin kukaan muu ehti rauhoittua. Siinä Nefi sitten istui kiltisti ovea tapittaen ja lopulta muutkin koirat tajusivat rauhoittua. Siis oikeasti. Ja Nefi teki sen kolme kertaa: aamulla, päivällä ja illalla. Siis aivan mahtava fiilis, kun koira todella tajuaa jonkin jutun.

Nefi on siitäkin niin hauska koira, että vaikka hän on ehdottomasti energisin ja kahjoin pode, kyllä hän jollain tasolla on myös tottelevaisin. Nefi tulee paikalla yleensä välittömästi kun huudan tänne. Nyt neiti myös istuu ja menee maahan käskettäessä ihan vain saadakseen minut kehumaan itseään. Nefissä on jonkinlaista podengolle epätyypillistä miellyttämisenhalua. Hän tottelee, vaikkei palkkana olisi namia vaan pelkkiä kehuja. Mutta aina kaikki ei tietenkään suju. Nefi on esim. hirveän kova ääninen ja siinä missä muut koirat ovat ruvenneet ohittamaan toisia koiriakin rauhallisesti, niin Nefin pitää aina pitää jonkinlaista ääntä. No kaikkea ei voi saada kerralla, mutta tästä se lähtee =D

Ja tässä vielä kuva Sirun rullasta… sori että kuva on väärinpäin. En saanut sitä käännettyä.