Koiratanssia

Koiratanssia

Viime viikonloppu oli meidän kannaltamme mielenkiintoinen, sillä olin lupautunut esiinttämään Novan kanssa koiratanssia Helsingin messukeskusessa järjestettävässä Lemmikki-messut/epävirallinen pentunäyttely-tapahtumassa. Suostuin tähän alustavasti jo kesän alussa, mutta siitä huolimatta varsinainen dealine meinasi tulla yllätyksenä. Alunperin ideana oli tehdä koreografia Taru Sormusten Herrasta elokuvasarjasta tuttuun Concerning Hobbits -kappaleeseen, mutta loppujen lopuksi kesän edetessä ja syksyn alkaessa kiinnostuinkin Chisun biisistä Yksinäisen keijun tarina. Tähän kyseiseen musiikkiin rupesinkin koreografiaa suunnittelemaan ja kirjasin elokuun aikana ensimmäisen version idean ylös.

Kovin ahkerasti en Novan kanssa tätä koreota ruvennut treenaamaan heti syksyn alussa, mikä sitten uhkasi kostautua myöhemmin, kun Siru loukkasi jalkansa ja kaikki huomioni suuntautui pikkupodeni kuntoutukseen. Useita viikkoja kului niin, etten ehtinyt Novan esitystä oikeastaan edes miettimään. Lokakuun koittaessa yritin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloimme treenata lyhyitä aikoja kerrallaan aina iltaisin ja opiskelemaan uusia liikkeitä koreografiaa varten. Tähän harjotteluun tuli kuitenkin pitkä tauko, kun lähdin syysloman aikana lomalle Britanniaan ja Nova jäi luonnollisesti sateiseen Suomeen hoitotädin hoteisiin.

H-hetki lähestyi uhkaavasti, kun palasin viimein takaisin kotimaan kamaralle. Uutta päättäväisyyttä uhkuen, aloin jälleen treenaamaan liikesarjoja erittäin puutteellisessa tilassa: keskellä pienenpienen olohuoneeni lattiaa. Matkan aikana koreografia oli saanut kypsyä mielessäni ja muutamien muutosten jälkeen olin siihen viimein tyytyväinen. Parasta oli, että lukuunottamatta pakitusta, Nova osasi jo entuudestaan kaikki kyseiseen suunnitelmaan liittyvät liikkeet. Aloimmekin siis kuumeisesti opiskelemaan tuota ainoaa puuttuvaa liikettä, peruuttamista.

Ihan helppoa pakituksen opettaminen Novalle ei ollut ja uskokin oli loppua, kun aikaa esitykseen oli enää vajaa viikko. Pari viikkoa ennen esitystä yritin joka ilta käydä koreografian läpi musiikkiin ainakin kerran, mutta tämäkään tavoite ei muiden kiireiden takia aina toteutunut. Treenit sujuivat vaihtelevaan tapaan ja arvioin lopulta onnistumismahdollisuudeksemme n. 30%. Tiesin Novan kyllä osaavan kaikki liikkeet, mutta sammarille innookkaaseen ja uteliaaseen tapaan, koiran keskittyminen tuppasi ajoittain olemaan kaikkea muuta kuin ideaali vaativan tanssin toteuttamiseen.

Lisäsäväyksen saimme esitykseen, kun työkaverini toi työpaikalle parikappaletta keijunsiipiä ja kysyi, tarvitseeko joku. Minä tietysti heti ilmoittauduin ja varasin siivet itselleni. Kotona välittömästi kokeilin siipiä niin itselleni kuin Novalle. Aivan vakuuttunut en ollut siitä, että esitys sinne tänne lerpattavien siipien kanssa onnistuisi ja olin jo jättää ne kokonaan pois esityksestä. Viime metreillä päätin kuitenkin hieman korjailla siipiä niin, että ne pysyisivät paremmin paikallaan ja kohta meillä molemmilla olikin jo omat keiju-asut.

Lauantai aamuna jännitys oli niin suuri, että edes aamupala ei maistunut. Matkasimme Helsinkiin junalla ja Nova otti junamatkan suhteellisen rauhallisesti, mitä nyt vähän kitisi ja valitti. Messukeskuksessa pääsimme sitten seisoskelemaan ja odottelemaan Samojedi yhdistyksen pisteen viereen ja Nova keräsi iloisella ja seurallisella asenteellaan runsaasti ihailua. Myös tytön siivet herättivät huomiota ja olihan tyttö toki niiden kanssa poikkeuksellisen suloinen. Kokeilimme myös hieman syrjemmässä muutamia liikkeitä ja hieman haparoiden saimme ne onneksi tehtyä.

Sitten koitti H-hetki. Yhdistys aloitti Royal-Canin areenalla samojedien esittelyn. Yleisen rotuesittelyn TOKO-esityksen jälkeen oli meidän vuoromme. Menimme Novan kanssa aloitusasentoon ja yritin olla panikoimasta. Novalla riitti energiaa ja virtaa niin paljon, että tyttö vain haukkui innosta ja komensi itselleen namia. Lopulta musiikki kuitenkin alkoi ja pääsimme aloittamaan liikkeiden suoritusten. Huolimatta omasta jännityksestäni, Nova osasi lähteä suorittamaan koreografiaa ja suurin osa liikkeistä sujui mallikkaasti. Pieniä kauneusvirheitä tuli sinne tänne, mutta kertaakaan esityksen aikana ei tullut hetkeä, jolloin Nova olisi päättänyt pistää pelin poikki. Aina välillä tyttö toki pysähtyi keimailemaan yleisölle ja haukkumaan minulle saadakseen nameja vauhdikkaammin (sehän kuuluu vain asiaan 😉 ), mutta yllättävän vähillä nameillakin saimme esityksen loppuun asti vedettyä. Suurimmat mokat pystyi varmasti laittamaan ohjaajan jännityksen piikkiin. Oli myös vaikea käyttää tilaa kunnolla hyväksi, kun oli tottunut treenaamaan koreografiaa vain pienessä olohuoneessa. Lopputulos yllätti minut silti positiivisesti ja pääasia oli, että Novalla näytti olevan hauskaa. Kotona katsoin välittömästi esityksen videolta ja pohdin, mitä tehdä seuraavana päivänä toisin, jotta esitys olisi vielä parempi.

Sunnuntaina esitys sujui sitten vielä paremmin, kiitos edellispäivän onnistumisesta syntyneen itseluottamuksen ja pienten muutosten. Edellisenä päivänä takkuilua aiheuttaneet liikkeet sujuivat ja paransipa Nova jopa ohjaajansa tekemää koreografiaa. Sen sijaan että Nova olisi pysynyt kiltisti maassa halattavana, likka nousi itsekin ylös ja asetti tassunsa halauksen tavoin jalkani päälle. Päätinkin heti, että tästä eteenpäin teemme kyseisen koreografian pätkän Novan ehdottamalla tavalla 🙂 Muutaman helpotuksen päätin myös ihan tarkoituksella tehdä, jotta Novan innokkuus ja energisyys ei menisi yli. Toisin sanoen lauantain esityksestä poiketen en esim. yrittänytkään nostaa Novaa syliini, sillä tämä sai tytön lauantaina vain intoutumaan liikoja.

Kaiken kaikkiaan molempien päivien esitykset sujuivat siihen malliin, että aika varmasti tästä pääsemme pentujen jälkeen kokeilemaan samaa koreografiaa ihan kisoissa asti. Sittenpä näemme, kuinka pitkälle tämä omistajan ja koiran into koiratanssin saralla oikein riittää =D Alla olevien videoiden avulla voit itse arvioida, kuinka hyvin suoriuduimme tästä haasteesta. Viimeisenä on myös esitys vuodentakaa. Kyseessä siis ensimmäinen koiratanssiesityksemme koulun joulujuhlassa. Siitä ollaan päästy jo huimasti eteenpäin!

Lauantain esitys (Kuvaaja Ria Paussu)

Sunnuntain esitys (kuvaajana Teemu Hiltunen):


LET IS SNOW