Kävimme viikonloppuna piipahtamassa ensimmäisellä ulkomaan näyttelyreissullamme. Päämääränä olivat Liettuan Panevezys ja Latvian Valmiera. Mukana oli Waldo, Nova, Novan äiti Taiga ja sammariuros Demo. Matka käynnistyi Mäntsälästä yhdeltätoista perjantai aamuna. Ajoin koirien kanssa Espooseen, missä siirryin Novan kasvattajan kyytiin. Seilasimme laivalla Tallinnaan, missä alkoi kuuden tunnin automatka Liettuaan. Puolenyön aikoihin olimme perillä ja kotiuduimme hotellihuoneeseen.
Lauantai aamulla kahdeksalta menimme aamupalalle, minkä jälkeen alkoi siirtyminen näyttelypaikalle. Ei ihan helppo operaatio kolmen samojedin, podengon ja suuren tavaramäärän kanssa. Kahdella hakureissulla saimme kuintekin kaikki koirat ja tavarat turvallisesti näyttelyalueelle. Siellä sain huomata, että Balttiassa ihmiset ovat todella kiinnostuneita tutustumaan toistensa koiriin ja ottamaan jopa poseerauskuvia koirien vieressä.
Ensimmäisenä kehään pääsi Waldo. Jännitin niin paljon, että melkein pyörrytti. Ria meni pojan kanssa kehään. Waldo esiintyi todella iloisesti ja pöydälläkin suostui seisoskelemaan suhteellisen rauhallisesti. Mitään ruusukkeita tai muuta ilmoituksia ei arvostelun jälkeen jaeltu ja odotin epätietoisesti pojan tuloksia siihen asti, että poika pääsi Rian mukana takaisin kehän laidalle. Tulos oli niin loistava, etten ollut uskoa korviani. Waldo oli saanut SERTin ja tullut ROPiksi. Kilpakumppaneita Waldolla ei ollut, mutta ei se tuloksen upeutta omissa silmissäni vähentänyt.
Tämän jälkeen olivat vuorossa sammarit. Demo oli ensimmäinen meidän sammareistamme kehässä. Sitten vuorossa oli hienosti esiintynyt Nova pennuissa ja Taiga avoimissa nartuissa. Lopulliset tulokset olivat: Vadelmatassun Magic Of Happiness VSP PENTU. Frostbite’s Make Some Noise PU2&SERT. Jäähelmen Lucky Lady Avo ERI3. Hotellihuoneessa otimme vielä menestyksekkäimmästä epelistämme pönötyskuvan.
Ryhmäkehiin emme näyttelyssä jääneet. Sen sijaan veimme koirat hotellille ja kävimme pyörähtämässä paikallisessa ostoskeskuksessa. Sieltä sain ehkä elämäni parhaimman pizzan, joka oli maustettu sitruunalla suorastaan suussa sulavaksi. Matka jatkui Latviaan aikaisin seuraavana aamuna. Herätys oli jo 20 vaille neljä ja puoliviideltä olimme autossa ja otimme nokan kohti Valmieraa. Minua väsytti aivan järkyttävästi ja onneksi Ria ei pannut pahaksi pientä torkahtelua.
Kehät Latvian päässä alkoivat käytännössä samaan aikaan kymmeneltä, minkä takia minä jouduin tällä kertaa esittämään Waldon itse Rian hoitaessa sammarit. Kiireellä puunasimme sammareiden turkit ja minä siirryin podengokehän laidalle. Hampaat kalisten menin kehään, missä odotti hyväntuulinen kyproslainen miestuomari. Waldo heilutti minunkin kanssani häntää ja olin pojasta todella ylpeä. Upea esiintyminen palkittiin ja tulos oli toistamiseen AVO ERI SA SERT ja ROP. Todella mahtavaa! Arvostelun saatuani kiirehdin jännittämään sammarikehää. Novahan oli ennen kehää ollut suorastaan jukuripäisellä tuulella, mutta onneksi esiintyi tästä huolimatta upeasti. Demoa kiinnosti kehässä pomppiminen hieman turhan paljon ja Taiga haukkui tomerasti seisoessaan vaikka ravasikin hienosti. Lopullinen tulos oli sammareiden osalta: Jäähelmen Lucky Lady ’Taiga’ AVO ERI1 PN2 SERT& LV MVA!!!♥ Vadelmatassun Magic Of Happiness ’Nova’ PEK2 KP, Frostbite’s Make Some Noise ’Demo’ PU1 VSP LV MVA& BALT MVA! Upeaa menestystä siis myös Latviassa.
Näyttelyn jälkeen alkoikin vihdoin kotimatka. Saimme vaihdettua laivan aikaisempaan, minkä takia meille tuli hieman kiire ajella takaisin Tallinnaan. Automatka näytti tältä:
Lopulta pääsimme laivaan. Olin Mäntsälässä yhdeksältä illalla ja kotona lopulta vasta puolenyön jälkeen. Seuraava päivä valkeni väsyneissä merkeissä, mutta en olisi voinut parempaa matkaseuraa ja upeampaa reissua saada. Innolla odotan seuraavaa ulkomaanmatkaa.