Katsaus tulevaan ja menneiden muistelua

Written by marianne.kolu

Vaikka uusi vuosi 2018 on jo pitkällä, niin haluan nyt vielä hieman fiilistellä vuotta 2017 ja pohdiskella vähän tulevaa vuotta. Viime vuoden suurinta antia olivat luonnollisesti laumamme uudet jäsenet, Gaia, Vappu, Freya ja Junnu sekä Ruskan ja Novan pentueet, joissa riitti tekemistä koko kesäksi pitkälle syksyyn.

Maaliskuun 3. päivä syntyi Beolinen kenneliin Harry Potter-pentue ja muutama päivä myöhemmin 6. maaliskuuta Vadelmatassun kenneliin prince/princess-pentue. Näistä pentueista koiravuotemme käytännössä lähti liikkeelle. Vappu-viikonloppuna kävin nimittäin hakemassa itselleni molemmista pentueista yhden uuden tulokkaan laumaamme. Gaia-podengo, Beoline Prisioneiro de Azkaban, muutti kotonani asustavan lauman jatkeeksi sujahtaen sydämeeni sellaisella vauhtilla, etten osaa enää edes kuvitella aikaa ilman tätä pientä teho-pakkausta.  Vappu-samojedi, Vadelmatassun Princess Ariel, muutti puolestaan sijoituskoiraksi Askolaan. Vapun suhteen tunteeni ovat olleet hyvin kahtiajakoiset, mutta Vapun myötä sain aivan ihanan uuden ystävän ja näyttelykaverin Vapun omistajasta. Hitaasti olen itsekin ruvennut tytölle lämpenenemään ja toiveikkaana odotan, mitä tytöstä vielä ajan myötä kasvaa.

Gaia, Nova ja Vappu

Gaian ja Vapun aloittama koiravuosi sai jatkoa juhannuksen tienoilla, kun 18. kesäkuuta syntyi kenneliimme kauan kaivattu ja odotettu podengopentue. Pentueen emänä oli vuoden jalostuslainassa ollut Ruska, Beoline Branca da Neve, ja isänä ihka ensimmäinen kasvattini Waldo, Estorian Apollo The Bright. Pentuja syntyi viisi, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Tämä pentue on alusta asti tuntunut minusta todella hyvältä ja minulla onkin korkeita odotuksia viisikon suhteen. Vaikka omaan laumaani olikin tullut jo aikaisemmin Gaia, halusin ehdottomasti pitää tästä pentueesta myös yhden nartun itselläni. Pitkällisten pähkäilyjen jälkeen pentueen pikikuono Estorian Dawn of Freija, tuttavallisemmin ihan vain Freya, jäi kotiin kasvamaan, Lilli-pienokainen muutti Kouvolaan, Alvin-punanenä lähti Klaukkalaan Looby-kasvattini kaveriksi ja Dani pääsi Janakkalaan Beolinen kasvatiksi yhdessä äitinsä kanssa. Junnun kohtalo oli pitkään kysymysmerkki, mutta lopulta poika pääsi isänsä kaveriksi Mäntsälään ja siellä Waldo on ollut enemmän kuin tyytyväinen saatuaan viimein ikioman kaverin liittolaisekseen Pepsiä ja Dobya vastaan.

Estorian D-pennut

Ruskan pentujen lisäksi kesään mahtui myös Novan pentue, mutta Novan synnytys ei mennytkään ihan putkeen. Neljästä pennusta jäi keisarileikkauksen jälkeen eloon vain Viileän Valtiaan Onnen Sisu, joka sai kasvaa podengopentujen kaverina eli ihan yksin pikkujäbä ei onneksi joutunut olemaan. Sisu muutti aluksi Tampereelle asumaan, mutta pojasta riippumattomien syiden takia päätyi vaihtamaan kotia ja nyt Sisu asustaa Hyvinkäällä. Sisu on onneksi nimensä mukaisesti sisukas-poika, eivätkä nämä elämän alkutaipaleen kolhut poikaa ole lannistaneet.

Pikku Sisu

Vuoden 2017 kesä jäikin siis mieleen ennen kaikkea pentukesänä ja vaikka ajoittain meinasikin uupumus iskeä, niin yhtään hetkeä en vaihtaisia pois ja nautin kyllä täysin siemauksin mökkeilystä tämän pentulauman ja aikuisten koirien kanssa. Pentukesää seurasi sitten näyttelysyksy, kun lähdin Gaian ja Vapun kanssa pentunäyttelyitä kiertämään. Vapulla eivät pentunäyttelyyt tuottaneet vielä suuria tuloksia (Loviisassa tyttö oli toki ROP-pentu), mutta Vappu onkin kasvanut ja kehittynyt niin hitaasti, että on vasta nyt ruvennut olemaan selvästi edukseen. Gaia sen sijaan räjäytti pankin heti podengojen erkkarissa ollen ROP-pentu ja BIS-4. Tämän jälkeen kävimme Gaian kanssa vielä 6 pentunäyttelyssä ja joka kerta Gaia voitti ROP-pentu tittelin itselleen. Tämä näyttelyrupeama palkittiin tänään podengoyhdistyksen vuosikokouksessa kunniakirjalla, kun Gaia julistettiin vuoden podengopentu kisan toiseksi… vain puolen pisteen erolla ensimmäiseksi tulleeseen pieneen karkeakarvaiseen podengopentuun. Tiukka skapa siis kyseessä.

Gaian kunniakirja

Gaia jatkoi näyttelyuraansa junnukehissä heti Helsingin voittaja-näyttelyissä. Niissä tytölle ei valitettavasti mitään kahta ERIä ja yhtä EHta parempaa tullut, mutta toiveikkaana aiommen jatkaa näyttelyissä kiertämistä tänäkin vuonna. Parkanossa ehdimme jo piipahtaa, tuloksena siellä ERI. Freya ja Junnu olivat samaisessa näyttelyssä ROP- ja VSP-pentu, joten lupaavilta tämäkin kaksikko vaikuttaa. Suunnitelmissa on jatkaa näyttelyitä nyt tämän kolmikon sekä Vapun kanssa toukokuusta alkaen ja uskallan jo hieman unelmoida potentiaalisista SERTeistäkin. Mutta ei nyt vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei noita SERTejä sentään ihan joka koiralle jaeta. Gaiassa, Freyassa ja Junnussa on kuitenkin sen verran potentiaalia, että luulisi edes yhden kolmikosta saavan vielä jonkun SERTin kotia asti 🙂

Gaia erkkarin jälkeen

Tämä vuosi on alkanut myös hyvin koiramaisissa merkeissä. Hiihtoloman vietin 10 koiran kanssa mökillä. Matkaan tarttui siis oman kuusikon lisäksi myös Vappu, Junnu, Looby ja Alvin. Kyllä oli naurussa pitelemistä, varsinkin silloin kun nuoriso Gaia, Freya, Junnu, Looby ja Alvin innostuivat kakkarallista. Toisin sanoen jäätynyt kakkakikkare suuhun, kauheaa vauhtia karkuun ja muut kilpaa perään juoksemaan. Nova ja Vappu viihtyivät melkein koko loman ulkona huolimatta kovista pakkasista enkä ihmettele, oli ulkona sen verran kaunista ja mukava leikkiä. Hiihtoloma ei jäänyt ainoaksi hetkeksi, kun sain laumaani vierasta vahvistusta, vaan Dani-tyttö tuli maaliskuussa pariksi viikoksi hoitoon. Tyttö pääsi Novan, Vapun, Junnun, Gaian ja Freyan kanssa mm. sammariklubin talvipäiville sosiaalistumaan. Dani lähti tänään kotio ja nyt jo on hieman ikävä. Ovat nämä Ruskan ja Waldon pennut sen verran valloittavia edelleen.

Vappu mökillä

Looby ja Alvin

Dani sammarien talvipäivillä

Hieman ikäviäkin uutisia alkuvuoteen on mahtunut, sillä Windyn tytär Cera joutui huonon hypyn seurauksena ristisideleikkaukseen. Toivottavasti tyttö kuntoutuu ilman ongelmia eikä toinen jalka tuottaisi enää ongelmia, vaikka usein ristisidepotilaat joutuvat toisen jalkansakin kanssa leikkaukseen.

Vuosi on siis alkanut vauhdikkaasti, mutta tuskin se vauhti tästä hidastuu. Kesäksi olen jo luvannut ottaa useamman kasvatin mökille hoitoon ja näyttelyviikonloppuja on tosiaan tiedossa useita. Vuoden loppuun on myös suunnitteilla ihka ensimmäinen Estorian samojedi-pentue. Vanhempina meidän Nova, Vadelmatassun Magic of Happiness, isänä Cesar, White Jane’s Active Mouse. Näitä hetkiä siis odotellessa on hyvä jatkaa vuotta 2018 eteenpäin.