Tänään olin viimeistä kertaa siskoni syystodistusten jaossa Hepolan alakoulussa. Olen kuusi vuotta jaksanut viimeisenä lauantaina herätä todistuksia hakemaan, mutta nyt oli vihdoin ja viimein edessä viimeinen kerta. Vielä on tosin edessä yhdet todistukset, kun keväällä tungen sinnikkäästi mukaan vielä kuudennen luokan viimeiseen todistustenjako tilaisuuteen.
Todistustenjaot ovat osa jouluvalmisteluita samoin kuin siivoaminen, joka paikan kunnostaminen ja kaunistaminen, joululahjojen ja ruokien osto sekä meidän perheessämme vielä jouluesityksen valmisteleminen. Jouluesitys on ollut siskoni ja minun perinteeni jo useamman vuoden ajan ja milloin olemme esittäneet tanssien Elementtien juhlan, milloin tanssinäytelmän ”Kuka varasti kruunun prinsessa narkissoksen”, jossa seikkaili Jamestin Bounders niminen salainen agentti ja milloin olemme laulaneet haikeita joululauluja vauhdikkaiden tanssinumeroiden välissä. No tänä vuonna on taas tiedossa jotain ihan uutta. Jouluun on enää vain muutama päivä, mutta edelleen ovat koreografiat hakusessa, mutta olemme me aikaisemminkin kursineet esityksen kokoon parissa päivässä. Toivottavasti myös tällä kertaa.
Minun omiin perinteisiini kuuluu myös joululahja runojen/tarinoiden kirjoittaminen. Jo usean vuoden ajan olen antanut sukulaisille lahjaksi kirjoittamani runon ja runoja alkaakin olla pöytälaatikon uumenissa varmaakin jo kymmeniä. Runot vain pitenevät vuosi vuodelta ja nykyisin suurin osa runoista kertoo jo oman pienen satunsa.
Tänä vuona jouluvalmisteluihin liittyy myös pitkäaikaisen unelmani aiheuttamat järjestelyt. Pienenä tyttönä eräs lempipiirrettyni oli Kaunotar ja Kulkuri niminen Walt Disney piirretty, jossa perheeseen tuli joululahjapaketissa kaunis ja suloinen koiranpentu. Sen ja erään toisen lastenohjelman takia olen aina haaveillut koirasta eräänlaisena lahjana. No saapi nähdä, josko tuo unelma tänä vuonna toteutuisi.