Kasvattataja: Marianne Kolu, Harjavalta/Mäntsälä
Sähköposti: marianne.kolu(at)gmail.com
Jäsen: Suomen Kennelliitto, Suomen Vinttikoiraliitto, Suomen Portugalinpodengot ry, Mäntsälän Koirakerho, Suomen samojedit ry.
Kennelnimi: Estorian – FCI:n hyväksyntä 24.3.2009
Kasvattajan peruskurssi: Helmikuussa 2008
Kasvattajasitoumus: vanha 3.2.2008 / uusi 1.9.2010
Tilastot: KoiraNet
Hei! Olen Marianne niminen teologian maisteri, jolle koirat ja muut eläimet ovat aina olleet sydämen asia. Kasvattajan peruskurssin kävin helmikuussa 2008 Helsingissä. Anomukseni julkaistiin Koiramme lehdessä syyskuussa 2008 ja 24.3.2009 kolahti kauan odotettu kennelnimen vahvistus postilaatikkoon. Kennelnimeni Estorian on muodostettu kirjainyhdistelmästä stor, joka useissa kielissä muodostaa sanan ’tarina’ juuren. Esimerkiksi portugaliksi tarina on estoria, italiaksi storia, englanniksi story ja ranskaksi histoire. Kasvatustyölläni tähtään luonnollisesti hyvään terveyteen ja luonteeseen sekä rotumääritelmänomaiseen ulkomuotoon. Tavoitteenani on kasvattaa iloisia ja terveitä koiria, jotka sopivat niin kotiin kuin harrastuksiinkin.
Kasvatustyöni aloitin vuonna 2010, mutta tätä ehti edeltää 20-vuoden vankka koirakokemus. Vanhempieni ensimmäinen koira saapui taloon vuonna 1991, kun olin itse vasta 3-vuotias. Kyseessä oli samojediuros Tuiskuviiman Ragtime eli Remu, joka saavutti lähes 15-vuoden iän ennen kuolemistaan lokakuussa 2006. Remun seurana oli jonkin aikaa myös sekarotuinen paimenkoiranarttu Tepa. Tytön ylijalostunut paimennus/suojelusvietti johti kuitenkin siihen, että eläinlääkärien suosituksesta tyttö jouduttiin lähettämään liian aggressiivisena koirien taivaaseen. Tepaa seurasi vuonna 1995 ulkonäöltään ensimmäisen seropimme pieni miniatyyri. Poju oli pomeranian ja kleinpitzin sekoitus, hyvin luonteikas ja sisukas pieni poika, joka lähti Remun ja Tepan luokse kesäkuussa 2011. Vuonna 2003 Pojun ja Remun laumaan liittyi vielä sekarotuinen sheltti-mix Muru ja lopulta vuonna 2007 ensimmäiset podengomme. Koirien ohella eläinharrastustani ovat tähdittäneet myös monet pieneläimet kaneista deguihin.
Nuorena tyttönä olin innostunut kaikista söpöistä pikkukoirista, mutta useita vuosia kestänyt innostukseni antiikinaikaisiin myytteihin tutustutti minut lopulta vitosryhmän alkukantaisiin koirarotuihin. Portugalinpodengoissa mielenkiintoni herätti aluksi ulkomuodon muinaisuus ja kompakti koko, myöhemmin ihastuin myös niiden luonteen peräänantamattomuuteen, iloisuuteen, energisyyteen ja tietysti alkukantaiseen viehätykseen. Podengojen saapuminen perheeseemme tapahtui silti puolivahingossa, sillä Remun kuoleman jälkeen etsimme ensisijaisesti seuraavaksi koiraksemme uutta seropia. Satuin kuitenkin törmäämään pentuilmoitukseen podengoista ja aloin tutustumaan rotuun tarkemmin. Ensimmäiset pentutiedustelut eivät tuottaneet tulosta, mutta netti-ilmoituksen perusteella lähdimme lopulta yhtä pentuetta katsomaan. Tämän jälkeen vastustelu oli luonnollisesti täysin turhaa.
Ensimmäinen portugalinpodengoni saapui laumaamme maaliskuussa 2007 eräästä Suomen vanhimmasta podengokennelistä. Beoline Cranberry eli Siru osoittautui ensi hetkestä lähtien niin viehättäväksi tapaukseksi, että saman vuoden syksyllä laumaamme saapui Tähtitaivaan Alfred, tuttavallisemmin Doby. Näiden kahden podengon kanssa pääsin ensimmäistä kertaa koiraharrastusten makuun ja rupesin kiertämään näyttelyitä sekä treenaamaan agilitya, koiratanssia, TOKOa ja maastojuoksuakin. Kolmas podengomme oli sijoitusnarttu, Nefi, jonka noudin laumamme jäseneksi joulukuussa 2008.
Ensimmäinen podengopentueeni syntyi toukokuussa 2010 yhdistelmästä Tähtitaivaan Alfred – Beoline Cranberry. Syntyneet pennut päätin jättää perhepiiriin ja niin lauma lisääntyi kertaheitolla kahdella yksilöllä. Seuraavat pari vuotta kului rotutietoa entisestään kartuttaen, kunnes toinen pentueemme näki päivänvalon maaliskuussa 2012. Tällä hetkellä kotonani asustaa kolme podengonarttua (Siru, Nefi, Windy). Etälauman muodostavat urokset Doby, Waldo ja Pepsi, sekä sijoitusnartut Ciara ja Cera, jotka ovat Windyn vuoden 2013 pentueesta. Podengojen ohella laumaamme kuuluu myös sijoituksessa oleva samojedinarttu Vadelmatassun Magic Of Happiness, jonka ensimmäiset pennut syntyivät helmikuussa 2016. Todennäköisesti laumaamme tulee myöhemmin lisääkin samojedeja, sillä tätä hymynaamaista karvaturria on lähes yhtä vaikea vastustaa kuin podengoja.