Heinolan näyttely

Ah kuinka kauniina päivänä Heinolan näyttely järjestettiinkään. Ilma oli kolea, taivas kauttaaltaan harmaa ja yksittäisiä vesitippoja putoili ajoittain vuoroaan odottavien niskaa. Kehät olivat kaikki ulkona hiekkakentällä ja kopat ja vaatteet olivat kyllä päivän päätyttyä sen näköiset. Siellä täällä oli laajoja vesilammikkoja ja niitä piti sitten kiertää. Järjestelyssä olisi ollut parantamisen varaa, sillä ensin ei ollut hajua, minne auton saa parkkiin opastajien vähäisyyden/tietämättömyyden/viitseliäisyyden takia ja sitten ei meinannut oikea kehä löytyä. Mutta lopulta pääsimme kuitenkin asettumaan ja odottelemaan vuoroamme.

Podengo-kehä oli tällä kertaa hieman etuajassa, mikä oli sään takia erittäin hyvä juttu. Junnuluokassa oli uroksia viisi kappaletta, Doby siis yhtenä. Susanna parkaa jännitti kovasti. Doby mennä viuhtoikin kehässä vähän minne halusi, mutta sai kuitenkin EH:n ja oli kilpaluokassakin neljäs eikä viimeinen. Tuomari taisi kyllä tykätä, mutta Dobyn käytös ei antanut oikein valinnanvaraa tuon arvion suhteen. Doby on kyllä oikea jukuripää. Harjoituksissa kävelee niin hienosti, mutta heti kun pääsee oikeaan kehään asti niin heittäytyy ihan pöllöksi. Mutta ei se mitään. Kyllä tässä ehtii vielä kehittyä ja EH:lla alkanut virallinen näyttelyura lämmittää aina mieltä.

Mitä tulee Siruun niin Siru sai vihdoin ja viimein kauan odotetun ERI:n. Paras narttu luokassa Siru oli sitten kolmas. Minä kyllä hypin ihan innoissani, mutta Sirua ei olisi vähempää voinut asia liikuttaa. ERI-ruusuketta ja vaaleanpunaista nauhaa kun ei oikein voi syödä 🙂

Huonosta kelistä huolimatta, näyttely meni siis oikein hienosti ja nyt vain suunnataan katse Porvoon koiranäyttelyyn kuukauden päähän.