12-viikkoinen Gaia kuvassa
Gaia on nyt elänyt laumamme jäsenenä neljä viikkoa enkä suoraan sanottuna voisi olla tyttöön yhtään enempää tyytyväinen. Tyttö on osoittautunut niin reippaaksi ja luonteikkaaksi tapaukseksi, ettei neitiin ole voinut kuin rakastua päätä pahkaa. Gaia on neljän viikon aikana ehtinyt nähdä ja kokea jo vaikka mitä. Olemme käyneet muun muassa työpaikallani yläkoululaisia morjestamassa, nähneet hieman etäämmältä hevosia, lenkkeilleet eri reittejä niin, että tyttö on saanut tottua myös ohiajaviin autoihin ja kaduilla kulkeviin muihin koiriin ja ihmisiin. Gaia on saanut myös mökkeillä ja tavata muun muassa Vappu-sammaria ja etälaumamme podengoja. Osa lenkeistä tehdään muun lauman mukana (näillä lenkeillä tyttö saa yleensä juoksennella myös jonkin aikaa vapaana), osa aivan yksin tai sitten Novan kanssa. Aluksi haasteita aiheutti rahkeissa roikkuminen, mutta nyt neiti enää lahkeista niinkään välitä, mutta muiden koirien hihnoista sitten senkin edestä =D Haasteita siis vielä toki riittää koulutuksen saralla.
Gaiaa ei mikään uusi tilanne tunnu hätkäyttävän. Vielä kertaakaan tyttö ei ole arastellut mitään ja muita laumamme koiria Gaia osaa komennella kuin vanha tekijä. Gaia pitää puolensa erinomaisesti muiden kanssa painiessaan tai luuta syödessään. Ei ole edes Novalla mitään asiaa varastamaan Gaian herkkuja 😉 Gaialla myös metsästysvietti toimii vähän liiankin hyvin. Nähdessään aitauksessa kaneja, neiti olisi mielellään mennyt niitä hieman lähempää maistelemaan. Tämän lisäksi Gaia on tuollut minulle niin kuolleen päästäisen kuin kuolleen oravankin. Sekä maasta löytämiään höyheniä.
Ensimmäisissä rokotuksissa kävimme Gaian kanssa eilen. Myös eläinlääkärissä Gaia käyttäytyi kuin kotonaan eikä inahtanutkaan piikin painuessa niskaan. Gaia keskittyi niin herkkujen syöntiin, ettei edes huomannut koko operaatiota. Kovasti tyttö herättikin ihailua lääkäriasemalla juuri tämän reippaan luonteensa (sekä toki myös söpön ulkomuotonsa) ansiosta. Kun kävimme vielä lääkärireissun jälkeen eläinkaupassa herkkuja hakemassa, niin kovasti katseet kääntyivät kadullakin meidän suuntaamme, enkä kyllä ihmettele. Katua neiti ei olisi aluksi halunnut ylittää, mutta kun näki yhden pariskunnan tekevän niin, riensi välittömästi perään aikomuksenaan selvästi kerjätä hieman huomiota.
Gaian kanssa ei tylsiä hetkiä ehdi kyllä tulla. Gaia on todella energinen ja leikkisä touhottaja. Välillä tuntuu että Gaialta ei harkintaa löytyisi lainkaan, niin vauhdilla menee tilanteesta toiseen. Silti tytöstä löytyy myös se harkitseva ja seurallinen puoli. Syliin nukahtaminen (tai Novan päällä uinuminen) ovat Gaiasta ihan parhautta ja ruokakuppia odotetaan kauniisti istuen. Muiden podengojen kanssa neiti jaksaa leikkiä ja ulkona riehua vaikka tuntitolkulla, mutta sitten kun treenataan esim. pöydällä oloa, istumista tai maahan menoa, kaikki muu unohtuu. Ei-käskyyn Gaia ajoittain myös kiinnittää huomiota, joskaan ei kyllä silloin kuin pahin puruvimma tai muiden koirien pannoissa roikkumishalu iskee. Esimerkiksi sänkyyn tyttö ei kuitenkaan edes yritä enää iltasella päästä vaan menee kiltisti omalle tyynylle nukkumaan, vaikka mielellään tietysti kainalossa köllöttelisi.
Jokainen päivä saa minut rakastumaan tähän pikku epeliin vielä aikaisempaa enemmän… jos se enää on edes mahdollista. Olen jo nyt niin korviani myöten rakastunut tähän ihanaan Beoline Prisioneiro de Azkabaniin, ettei uskoisikaan tytön olleen talossa vasta neljä viikkoa. Mökki elämäänkin tuli ihan uutta hohtoa, kun Gaia pääsi aikuisten mukana sinne riehumaan ja naurunkyyneleitä joutuu lähes aika ajoin silmistä pois pyyhkimään. Odotan tältä tytöltä kyllä todella paljon, sillä luonne on nyt jo täysi 10.
Ja jahka puruvaiheesta päästään eroon, voin opettajana antaa hyvällä omallatunnolla arvosanaksi täydet 10+++ =D