Tervetuloa | Welcome

I breed small smooth-haired portugues warren hounds (podengo portugues) for hobbies and home. First Estorian litter was born in may 2010 and soon we are expecting our third litter if everything goes according to plan. I live in Harjavalta (a half-hour drive from Pori) but you can meet us also in Mäntsälä (halfway from Helsinki to Lahti). At the moment there is three female and three male podengos, one samoyed and one mixed-breed dog in our pack. All guests are more than welcome to visit. I’m also happy to answer all kind of questions which you can send me by email (marianne.kolu (at) gmail.com) or guestbook. 

Kasvatan pieniä sileäkarvaisia portugalinpodengoja kotikoiriksi ja harrastuskavereiksi. Tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia portugalinpodengoja, jotka ovat ennen kaikkea hyväluontoisia ja terveitä. Haluan, että kasvateistani saa pirteän ja iloisen kaverin niin kotisohvalle, metsään, agilityyn kuin maastojuoksuunkin. Ensimmäinen Estorian-pentue näki päivänvalon toukokuussa 2010. Näillä sivuilla kerron koirieni ja muiden laumamme jäsenten kuulumisia. Uusimmat jutut löytyvät myös blogista.  Tällä hetkellä asustan laumani kanssa Harjavallassa, puolentunnin matkan päästä Porista, mutta minua voi tavata myös Mäntsälässä Helsingin ja Lahden puolivälissä. Laumaan kuuluu kuusi podengoa, yksi samojedi ja yksi seropi, joista viimeksi mainittu ja kolme podengoa asuvat etänä Mäntsälässä. Vieraat ovat tervetulleita tutustumaan laumamme elämään ja kyselemään kuulumisia. Nämä sivut on testattu Google Chrome, Mozilla Firefox ja Internet Explorer selaimilla. Koodauksessa on käytetty php-, html- css- ja javascript-koodeja ja julkaisualustana toimii wordpress. Ilmoitathan, jos löydät sivulta virheitä.

lauma

 Katsaus podengon päivään

”Eikös jo olisi ruoka-aika? Kyllä varmasti on. Viime kerrasta on kulunut jo pari minuuttia. Hei, nyt kävi jääkaapin ovi. Äkkiä sinne. Josko vaikka saisin jotain. No voi… Ei ne taaskaan anna mulle yhtään mitään. Mutta hei! Kuulitko tuon? Varmasti kuulin jotain. Äkkiä sinne haukkumaan. Onko se hiiri, vai sittenkin postimies? Ai niin, nyt muistinkin. Minun piti hakea lelu, jotta omistajani voi leikkiä kanssani. Minkä lelun ottaisin? Voi tätä valinnan vaikeutta. No jospa minä levitän ne kaikki tähän lattialle ja leikin kaikilla. Tämä on minun, ja tämä on minun, tuo ja tuokin on minun. Isäntäni sukkakin on minun. Ups, nyt tuli hätä. Grr… ulkona on niin kauhean kylmä. Tassuthan siinä jäätyy. Ehkä ne ei huomaa, jos käyn nopeasti tuolla nurkan takana. Ihan äkkiä vain… Ahhh, jo helpotti. Nyt otankin pienet torkut. Tuonne syliin olisi kiva päästä. Hei! Täällä alhaalla. Ota syliin, ota syliin… Et sitten yhtään nopeammin ehtinyt. No. Tee tilaa. Selän taakse pitää päästä. Noin. Vihdoinkin pääsen nukkumaan.”