Kun Freya 5 vuotta sitten syntyi, ihastuin tähän tempperamenttiseen pikikuonoon saman tien. Päätös jättää neiti kotiin olikin loppujen lopuksi hyvin helppo, vaikka laumaan oli pari kuukautta aikaisemmin jo muuttanut toinen tempperamenttinen pikku pode Gaia. Freyan ja Gaian välillä onkin välillä ollut haasteita, mutta pääasiassa kaksikko on tullut oikein hyvin juttuun keskenään. Enemmän haasteita on aiheuttanut Freyan ja 9kk nuoremman keskaripode Hestian yhteiselo, mutta onneksi tästäkin olemme selvinneet pääasiassa ilman suuria haavereita. Freya on myös Estorian E- ja F-pentujen emä.
Freyan kanssa aloitimme näyttelyharrastuksen jo pentunäyttelyistä ja tytöstä tulikin pentuna kertaalleen ROP-pentu. Virallisissa näyttelyissä Freya sai ensimmäisen sertinsä Haminan nord-näyttelystä junioriluokassa ja vuotta myöhemmin toisen sertinsä niin ikään Haminan nord-näyttelystä tällä kertaa nuortenluokassa. Kolmatta sertiä jouduimme sen sijaan odottelemaan useamman vuoden. Neiti sai kyllä AVO-luokassa moneen kertaan ERI:n ja SA:n (mukaanlukien podengo erkkarista 2019), mutta serti jäi aina puuttumaan. Sitten tuli korona ja Freyalle 2,5 vuoden näyttelytauko. Vasta tänä keväänä pääsimme neidin kanssa jatkamaan sertin metsästystä. Näyttelytauon jälkeen Freya sai ensimmäisestä näyttelystään heti vara-sertin ja seuraavista kahdesta näyttelyssä ensin ERI:n ja sitten EH:n. Hieman alkoi kasvattajaa jo hermostuttaa, kun viimeinen serti antoi edelleen odottaa itseään.
Pöytyällä 11.6. koitti kuitenkin vihdoin se päivä, jota olimme odottaneet. Tuomarina toimi Pekka Teini, kun kehään menivät Freya ja Freyan kolme pentua. Freyan poika Haru (Estorian Freija’s Midsummer Night) meni ja pokkasi itselleen heti ensimmäisestä näyttelystä tuloksen JUN ERI-1, SA, SERT, ROP, JUN-SERT ja JUN-ROP ja Freyan tyttö Myy (Estorian Freija’s Midrummes Magic) puolestaan JUN ERI-1, SA, VARA-SERT, JUN-SERT ja JUN-VSP. Ricky (Estorian Freija’s Midsummer Charm) sai puolestaan tuomion EVA eli ei voi arvostella.
Niin tyytyväinen kuin olinkin Harun ja Myyn menestykseen, näyttelyn kuitenkin kruunasi Freyan tulos, AVO ERI-1, SA, PN-1, SERT, VSP ja FI MVA. Viikon vajaa 5-vuotias Freya nappasi viimeisen sertinsä tyttärensä edestä ja valioitui vihdoin ja viimein melkein kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Tästä oli kasvattaja haaveillut siitä asti, kun aloin kiertämään 2007 näyttelyisä Freyan isoäidin Sirun kanssa. Onneksi odotus lopulta palkittiin ja meidän laumassa on vihdoin ja viimein ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) Suomen muotovalio!
Seuraavana tavoitteena on saada Freyalle kasaan käyttövalion arvoon vaaditut maastosertit. Sen jälkeen tämä kettutyttö olisi kasvattajan suureksi iloksi ja ylpeyden aiheeksi tuplavalio. Onnea Freya aka Feifei, Fifi, Freyuska ja Frella… rakkaalla lapsella on monta nimeä.
