Sirun toipumisesta sammaripaineihin ja pentusuunnitelmiin

Laumamme johtajan, podengo Sirun toipuminen ristisideleikkauksen jälkeen on edennyt hyvin. Kaksi viikkoa tyttö kulki siteen kanssa käyttäen ihan hyvin kaikkia neljää jalkaansa. Viime viikon keskiviikkona kävimme poistamassa siteen ja tikit, minkä jälkeen hetkellisesti mentiin takapakkia. Siru ei olisi ilman siteen tuomaa tukea halunnut tehdä jalkansa kanssa yhtään mitään, mutta nyt viikko myöhemmin Siru kävelee hitaassa vauhdissa lähes normaalista. Heti jos vauhti kiihtyy, myös jalan käyttö vähenee eikä Siru myöskään seisoessaan varaa painoaan jalalle kunnolla, mutta sama tilanne oli vuosi sitten. Varsinkin seisominen on todennäköisesti ihan psykologiasta kiinni ja jahka Siru unohtaa jalan aikaisemman kipuilun, rupeaa neiti varmasti varaamaan painoa aiempaa enemmän jalalleen. Hieman huonosti olemme ehtineet muiden kiireiden takia kunnollista fysioterapiaa jalalle antamaan, mutta  pikkuhiljaa tässä kuitenkin eteenpäin mennään kohti kuntoutumista. 24.10. on vuorossa kontrolli niin tiedetään sitten, onko myös lääkäri tyytyväinen Sirun jalan parantumiseen.

dscn8639

dscn8641

Viime viikonloppuna mökilläni kävi myös melkoinen kuhina, kun paikalle saapui joukko vierailevia sammaritähtiä. Paikalla oli Nova, Novan sisko, Novan pennut Dini ja Unna, hoitokoirinammekin tunnetut Bella ja Toro sekä Novan kasvattajan kevään toisen pentueen nuori neiti Hani. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun sammarit pääsivät lampeen uiskentelemaan ja hiekkakuopalle ravaamaan. Myös podengoja oli ihan riittämiin paikalla, kun siskoni tuli kahden podengonsa ja seropi Murun kanssa mökille viikonloppua viettämään.

dscn8632 dscn8624 dscn8618 dscn8614 dscn8612 dscn8610 dscn8606 dscn8605

Jännitys kennelissämme tiivistyy, kun odottelemme viiden viikon päästä Ruskan pentujen syntymää. Vahvasti neiti tiineeltä vaikuttaa ja yllätyn todella, jos pentuja ei tulekaan. Pentu-uutisia voi seurailla pentublogin puolelta tarkemmin 🙂

vertailua

dscn8659

Sirun toinen ristiside

Niin siinä sitten kävi, että Sirulta meni poikki myös toisen polven ristiside. Neiti alkoi ontumaan toista jalkaansa kuukausi sitten. Kävimme lääkärissä ja alustava diagnoosi oli ristisiteen sijasta patella luksaatio. Kun lepo ja särkylääkkeet eivät tuoneet tilanteeseen mitään muutosta, lähdimme käymään Sirun kanssa uudestaan lääkärissä. Tällä kertaa lääkäri kallistui meidän kanssamme ristisiteen suuntaan ja varasimme ajan Turun Univettiin perjantaiksi 9.9.2016. Siellä Siru nukutettiin (neiti ei millään olisi suostunut tosin nukahtamaan) tutkimusta ja mahdollista leikkausta varten. Jäin itse tappamaan aikaa Turkuun ja odottamaan uutisia kunnes kahdentoista jälkeen minulle soitettiin, että voin pikkulikkani hakea. Lääkärin kertoman mukaan vasemman jalan ristiside oli mennyt kokonaan poikki ja se korjattiin tällä kertaa tukemalla polvi erikoisompeleilla. Nyt Sirun liikunta on hyvin rajoitettua seuraavien kuukausien ajan ja käymme uudestaan läpi kuntoutusjakson saadaksemme tämänkin polven toivottavasti kuntoon. Tutkimusten yhteydessä Sirulla todettiin myös sydämen sivuääni, mikä ei onneksi aiheuttanut leikkauksessa mitään komplikaatioita, mutta vaatii tilanteen tarkkailua. Omaa sydäntäni kyllä särkee, kun ajattelen Sirun joutuvan käymään kaiken tämän läpi uudestaan vain vuosi edellisen leikkauksen jälkeen. Sirulla itsellään tuntuu fiilis olevan onneksi edelleen korkealla. Nyt meidän pitää vain malttaa olla todella varovaisia, sillä nyt käytetty leikkaus tarkoittaa hieman pidempää ja vaikeampaa kuntoutusprosessia kuin edelliskerralla käytössä ollut TPLA. Toivottavasti saamme tytön kuitenkin kuntoon ja edessämme olisi vielä monta pitkää vuotta yhdessä.

14225404_10154450984722380_6744271169796699513_n 14237769_10154453776142380_3420189963814940849_n 14265063_10154451864392380_3942269636066346100_n 14291674_10154450984067380_3492497632262861291_n 14291758_10154453798062380_9129260920038669411_n 14316885_10154453800307380_2136194221458060704_n

Pentuja odotellessa

jypi1 ruska1

Pentuja odotettavissa viikolla 44 yhdistelmästä:

Puppies expected at week 44 from combination:

Pardal do Vale Negro x Beoline Branca de Neve

Yhdistelmän sukupuu KoiraNetissä
Sukusiitosprosentti
0,00% – 5 sukupolvea

Neljännen podengopentueemme isäksi valikoitui Portugalista tuotu uros Pardal do Vale Negro – Jypy, jolla on Suomessa ennestään kaksi pentuetta. Molemmat pentueet ovat miellyttäneet minua kovasti, minkä lisäksi pidän Jypyn rakenteesta ja värityksestä. Pentueen emä on puolestaan Beolinen kennelistä jalostuslainaan annettu Beoline Branca de Neve – Ruska, joka saapui toukokuussa 2016 luoksemme asumaan. Ruskaan voitte tutustua tytön omilla sivuilla.

Odotan tämän yhdistelmän jälkikasvun olevan edellisiä kasvattejani hieman kookkaampia ja rotevarakenteisempia. Luonteeltaan molemmat ovat tasapainoisia ja tyypillisä podengoja omine persoonallisine piirteineen. Jypy ja Ruska on terveystarkastettu 24.8.2016. Tarkastuksissa molempien polvet todettiin terveiksi (0/0) eikä silmistä löytynyt muutamia lieviä muutoksia lukuunottamatta merkkejä vakavista perinnöllisistä sairauksista. Jypyltä silmistä löytyi PHTVL (1 aste) ja Ruskalla todettiin oikean lasiaisen hieman vuotavan ja olevan juosteinen reunoilta. Silmätutkimuksen suorittaneen lääkärin mukaan kumpikaan vika ei estä koirien yhdistämistä tai jalostuskäyttöä. Kyselyt pennuista ovat tervetulleita ja uutisia voi jälleen seurailla Pentublogista.

pentuilmo

Kesän 2016 kuulumiset

Pitkästä aikaa ehdin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan uutisia kennelimme tapahtumista. Kesän pääasiassa mökkeilin koiralaumani kanssa (omien koirien lisäksi joukkoon mahtui myös hoitokoiria niin, että parhammillaan mökillä oli 11 koiraa). Myös omat koirani saivat olla Novan kasvattajan hoteissa yhden mökkiviikonlopun, kun itse lähdin juhlistamaan enoni häitä. Samojedit Bella ja Toro olivat puolestaan minun hoidokkeinani useamman viikon omistajansa odottaessa perheenlisäystä. Täytyy myöntää, että siinä riitti menoa enemmän kuin tarpeeksi. Nova nautti täysin siemauksin kavereistaan ja mökki muuttui todelliseksi hiekkalaatikoksi kolmikon intoutuessa kaivelemaan. Missään ei voinut liikkua pelkäämättä salakuoppia ja ojia, joita kolmikko keskenään sai aikaiseksi. Puutarha varsinkin oli täynnä toinen toistaan isompia kuoppia, mutta pakkohan sitä oli antaa kolmikon nauttia olostaan. Ruska tottui kesän aikana myös niin hyvin laumani jatkeena olemiseen, että haluaa nykyään aina nukkua jonkun kaverin vieressä. Novan kesän kohokohtia taisi Bellan ja Toron ohella olla Trombi ry:n eli tradenomiopiskelijoiden hallituksen vierailu mökilläni. Nova intoutui valvomaan hallituksen jäsenten kanssa koko yön eikä likka näyttänyt väsähtävän tästä ollenkaan 🙂

11 koiraa mökin elämää vilkastuttamassa Juhannuksena 2016

13439136_10154228477247380_5989142767835906589_n

Toro (Arttulan Börjen Biitti Iskee) ja Bella (Winter Day’s Russian Roulette)

13508995_10154220368127380_4896577750603791730_n

Toro, Bella ja Nova

13502083_10154242042532380_3078643278719763754_n

Ruskan pakkomielle kainalokavereihin

13415468_10154199847707380_3277398346632765457_o

13482820_10154217121712380_2055573478342148507_o

Siskokset Marianne ja Susanna enonsa häissä

13483211_10154220589907380_3795374739507152071_o

Nova ehti kesällä täyttää myös kolme-vuotta, mistä todisteena tämä kaunis kukkaiskuva.

13490700_10154222351522380_6871649071990654632_o  Ja nyt Nova näyttää tältä saatuaan karvansa kesän jälkeen viimein karvansa takaisin14053686_10154386391047380_1529323355679801171_o

Kesän aikana ehdimme pyörähtää myös muutamissa näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli Koski TL:ssä, tuomarina Helin Tenson. Tuloksena oli kasvatillemme Estorian Circe’s Gift ”Ciara” EH-3. Näyttely oli tytön suhteen positiivinen yllötys, sillä neiti esiintyi todella hienosti. Tätä ennen tyttö oli ehtinyt käydä vain muutamassa pentunäyttelyssä ja niistäkin oli aikaa jo kaksi vuotta. Arvostelu oli odotusten mukainen. Tyttö on kevytrakenteinen, korkearaajainen ja ylälinjaansa pyöristävä. Kaikki piirteitä, joita tyttö on perinyt valitettavasti äidiltään.Toinen näyttely oli Tammelassa, tuomarina Saija Juutilainen. Lainakoiramme Beoline Branca de Neve ”Ruska” sai sieltä ERI-1:n ja Estorian Circe’s Gift EH-2:n. Molemmille Juutilainen toivoi esiintymiseen vielä lisää varmuutta. Tämän jälkeen pyörähdimme Iitissä Estorian Calypso’s Giftin ”Cera” kanssa. Koska tyttö ei suostunut lainkaan esiintymään ja antoi hädintuskin tuomarin koskea itseään, oli tuloksena meidän laumamme ensimmäinen T. Ruska ehti loppukesästä käväistä näyttelyissä Raaseporissa (Per Lundström), Kouvolassa (Astrid Lundava) ja Kihniössä (Anneli Pukkila). Kaikista tuloksena EH. Ruskan tapauksessa tulosta tiputtaa joka kerta neidin apeanoloinen kehäkäytös, vaikka kotioloissa neiti onkin pelkkää hännänheilutusta. Nyt neiti jäikin sitten mammalomalle ja palailee sitten pentujen jälkeen takaisin kotio. Myös Nova pääsi kehään Kihniössä, tuloksena tytölle ERI-2. Hieman petyimme siitä, että SA jäi uupumaan, mutta Pukkila oli tuona päivänä  tiukalla päällä 🙂 Pentujen aiheuttaman tauon jälkeen Nova esiintyi kuitenkin todella hienosti ja nyt syksyllä tytölle on tiedossa useampikin näyttely, joista ensimmäisenä ensi viikonlopun Hyvinkään reissu. Tämän jälkeen olisi tiedossa ainakin Tuuloksen ja Seinäjoen näyttelyt. Niitä siis odotetellessa ja toivoessa, että tytön serti-tili saataisiin viimein auki.

Nova ja Ruska Kihniön näyttelyreissulla. Kyseessä oli pitkä päivä, sillä samojedit olivat kehänsä ensimmäisenä ja podengot viimeisenä rotuna. Puoli seitsämän lähdettiin kotoa liikkeelle ja viideltä vasta palattiin. 

14138704_10154440228787380_884921101383937840_o

 

Kesän aikana sain ilon tavata myös muutamaa Novan pentua. Roni kävi vierailulla luonamme Harjavallassa ja pieniä terveysongelmia (allergia) lukuunottamatta pojasta on kasvamassa oikein komea ja lupaava nuorimies. Hetaa näimme puolestaan Kouvolan näyttelyssä ja tyttö on kuin ilmetty äitinsä. Dinin luona vierailimme saman viikonlopun aikana ja minä ainakin rakastuin kyseiseen epeliin ikihyviksi. Windykin innostui Dinistä ja ilo oli katsella pojan leikkiä äitinsä ja podengojen kanssa.

Roni – Vadelmatassun Heavenly Fellow

13709506_10154300452662380_744552300_o 13711658_10154300452647380_1207402568_o 13720668_10154300452652380_1420062831_o

Dini – Vadelmatassun Heavenly Dude 

14060298_10154390108462380_982048915_o 14087524_10154390108442380_1638974027_o 14087586_10154390108492380_786867261_o 14087626_10154390108447380_1227250229_o

Heta – Vadelmatassun Heavenly Morning + äiti Nova

14088653_10210120234864977_5643952262884919128_n

 

Ruska ja Novan pentuja

Perjantaina saapui meidän laumamme vierailevaksi tähdeksi neiti Beoline Branca de Neve tuttavallisemmin Ruska. Kyseessä on siis pieni sileäkarvainen portugalinpodengo, jonka kanssa toivottavasti pääsemme kesällä näyttelyitä kiertämään. Ruska on niin tottunut elämään pelkästään omassa laumassaan, että tämä visiitti tekee tytölle varmasti hyvää alkujärkytyksen lopulta kaikottua. Aluksi neiti oli niin järkyttynyt, että kyhjötti vain sohvalla, mutta nyt tyttö uskaltaa jo liikkuakin ympäriinsä. Alkutotuttelun Ruska sai tehdä mökillä, sillä kulutimme tämän äitienpäiväviikonlopun mökilläni auringosta lämmöstä nauttien. Siellä Ruskalla onkin ollut mitä mainioin mahdollisuus kaikessa rauhassa tutustua meidän porukkaamme ja kokea kaikkea uutta ja ihmeellistä. Saunomaankin jo kertaalleen ehdittiin. Iloinen yllätys oli, etteivät omat koirani ole olleet tulokkaasta oikein moksiskaan, vaan neiti on kaikessa rauhassa saanut tarkastella uutta ympäristöään ja tottua vieraaseen laumaan. Novasta Ruska ei pidä vielä lainkaan, onhan tuo samojedi niin erinäköinen, mutta eiköhän Nova saa tytön pian lämpenemään. Windy on jo muutamaan otteeseen yrittänyt saada Ruskasta leikkikaveria, mutta vielä toistaiseksi Ruska on tyytynyt vain seurailemaan podengoja paikasta toiseen. Tämä viikonloppu on varmasti ollut Ruskalle kokonaisuudessaan melkoinen koettelemus, sillä uuden lauman lisäksi tyttö on joutunut kohtaamaan runsaasti uusia ihmisiä, kun äitienpäivän kunniaksi näki myös isovanhempani, äitini, veljeni ja enoni tyttöineen.

DSCN8060

DSCN8137

 

 

Piiri pieni pyörii 🙂

piiri

ruska

ruska2

ruskawindy'

DSCN8173

DSCN8183

DSCN8192

DSCN8198

DSCN8199

DSCN8166

DSCN8167

DSCN8168

Ruskan saapumisen lisäksi myös lauantai oli erityisen odotettu päivä, sillä mökilleni tuli silloin muitakin vieraita. Novan pennut Unna, Kide ja Dini  tulivat kylään. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kaikki muistivat selvästi toisensa ja Novan äidinvaistot heräsivät välittömästi uudestaan. Myös meidän hoitotyttömme Aava oli mukana menossa, sillä Kidehän asuu nykyään Aavan kaverina Espoossa. Pentupainien tuoksinnassa ei vältytty vaaroilta ja täpäriltä tilanteilta. Unna teki kuperkeikan lampeen ja myös Dini oli molskahtaa sinne oikein kunnolla niin, että tarvitsi hieman apua ylöspäästäkseen. Sammarien lempihiekkakuoppa oli myös ahkerassa käytössä kaikkien uusien monttujen lisäksi. Dini ja Kide ottivat kerran oikein kunnolla yhteen – Dini selviytyi voittajana – mutta sen jälkeen leikki taas maistui, kunnes Kide simahti totaalisesti. Unna parka loukkasi silmänsä, mutta se ei tuntunut menoa lainkaan haittaavan. Näin kasvattajana oli kyllä aivan ihana nähdä, kuinka reippaita ja avoimia koiruuksia näistä Novan pennuista on kasvanut. Podengotkin näyttivät olevan vielä tuoreessa muistissa ja tyttöjä käytiin vuoronperään mielistelemässä. Hoitotyttö Aava oikein mateli Sirun ja Nefin edessä. Windy ryhtyi puolestaan pariin otteeseen pentuja oikein leikittämään. Aktiivinen ja ilontäyteinen viikonloppu onkin nyt takana ja näiden eväiden kanssa jaksaa taas huomenna ryhtyä hommiin. Loppusuorallahan tässä jo onneksi ollaan ja kohta alkaa kesäloma.

 

DSCN8062

Dini on vähän märkäDSCN8066

Unna, Kide, Nova

DSCN8079

Koko kööri 🙂DSCN8082

Kide väsähtiDSCN8097

Dini ja UnnaDSCN8100

Dini, Unna, NovaDSCN8102

KideDSCN8109

Unna ja Dini… Nova vahtii kaivureitaDSCN8110

DSCN8126

DSCN8129

DSCN8133

Ja vielä muita kuvia viikonlopun varrelta  DSCN8139

DSCN8145

DSCN8161
DSCN8171
DSCN8202

Diniä ja Unnaa morjestamassa

Viikonloppu olikin nyt poikkeuksellisen hektinen, kun kävin vierailulla Sirun kasvattajan, Dinin, Unnan ja Novan kasvattajan luona. Erityisen odotetut vierailut olivat tietysti omien pienten sammaripentujen näkeminen. Hieman jännitin Novan reaktiota: olisiko tyttö ”voi ei, taas nää kiusankappaleet on täällä” vaiko kenties ”jee, pennut on täällä taas, kivaa!” No loppujen lopuksi tyttö selkeästi oli vähän enemmän tuohon jälkimmäiseen suuntaan kallellaan, vaikka ensin Nova ottikin tehtäväkseen pentujen uusien kotien perinpohjaisen tutkimisen. Vasta tarkastuskierroksen jälkeen neiti oli valmis Dinin ja Unnan kanssa leikkimään. Kovastihan nuo pentuset olivat kasvaneet (eivät tosin niin paljoa, etteivät olisi käyneet vilkaisemassa, josko maitobaari olisi edelleen auki) ja tuskin maltan odottaa, mitä niistä tulevaisuudessa mahtaa  tulla. Kaikilla pennuilla on onneksi sujunut uusissa kodeissaan hyvin, vaikka työtähän nämä riiviöt ovat luonnollisesti aiheuttaneet enemmän kuin tarpeeksi 🙂

Alla vielä kuvia. Ensin Dinistä ja Novasta, sitten Unnasta ja Novasta.