Vuosi 2011 – Vuosi 2012

Joulu tuli, joulu meni… Mutta ei siltä kyllä tunnu. Joulufiilis on tipotiessään. Liekö syynä lumeton maa, sateiset kelit, kauhea kiire tai ne kaikki yhdessä? Tiedä häntä.

Joulukuukin on kyllä hurahtanut ohi niin nopeasti, että huhhuh. Ensin oli historiantentti, johon tuli luettua todella paljon, koska samaisesta tentistä tuli jo kertaalleen hylätty (ensimmäisen ja viimeisen kerran *_*). No nyt sainkin sitten nostettua numeron 4/5, joten lukeminen kannatti. Sitten kun tentti saatiin pois päiväjärjestyksestä, alkoi kauhea urakka tämän vuoden joulu-esityksen kanssa. Tällä kertaa päätimme siskon kanssa ottaa esitykseen mukaan tanssia ja laulua, sekä videon, joka pyöri esityksen taustalla 🙂 Sen tekemisessä meinasikin sitten mennä järki. Saatiin kuitenkin homma kasaan, koreografiat ja kappaleet treenattua. Nefillä alkoi tietysti juoksu juuri joulunpyhiksi. Ja kiiman myötä alkoivat myös tyttöjen riidat, joista oltiin jo kertaalleen päästy eroon. Toivottavasti tilanne normalisoituu taas, jahka kiima loppuu. Lyyli tytön tyllerö on niin ikään tullut meille jouluksi hoitoon ja Windy on ainakin ihan tohkeissaan.

Vuoteen 2011 on mahtunut melkoinen määrä asioita. Huippuna vuodelle on varmasti ollut tuo historian ja yhteiskuntaopin lehtorin sijaisuus. Sitä en kyllä vaihtaisi mihinkään, vaikka toki se on omia aikatauluja runsaasti muuttanut. Hienoja fiiliksiä synnyttivät myös Waldon vara-Serti ekassa junnuluokassa ja Windyliinin ERI vikassa junnuluokassa :). Kaverin kesäkuiset häät olivat myös loistava kokemus. Kiitokset siitä, että uskoit kaason tehtävät hoteilleni. Toivottavasti avioelämä on maistunut.

Toki vuoteen 2011 mahtui myös ikävämpiäkin asioita. Surullinen uutinen oli pienen Lyylin legg perthes diagnoosi, mutta pahinta oli tietysti Poju Nokinokan siirtyminen koirien taivaaseen. Myös hamsteri Mew menehtyi marraskuussa. Vastapainoa näille kuolemille toi pikkuisen serkkutytön syntyminen lokakuun lopulla.

Kohta alkaakin sitten jo uusi vuosi ja uudet kujeet. Tavoitteena on valmistua ensin teologian kandiksi tammikuussa ja toukokuussa sitten teologian maisteriksi. Sitten alkaakin töiden metsästys. Muita vuoden 2012 projekteja ovat Sieluttomat trilogian ensimmäinen osa Naamion vanki, Tappikirja eli Varjomaa ja Salattu mahti, mahdollisesti pari muuta kirjaa, sekä koirarintamalla Sirun toinen ja viimeinen pentue sekä pikku podengonartun sijoittaminen eteenpäin. Hommia siis riittää. Tammikuun alussa on sitten vielä pikku serkkutytön kastejuhla ja minä saan ensimmäisen kummilapseni.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille ystäville tästä ihanasta vuodesta. Oikein paljon onnea seuraavaan vuoteen!

Podengo-pentuja

SIJOITUKSEEN
Etsin sijoituskotia pienelle sileäkarvaiselle portugalinpodengo nartulle. Pentu ei ole oma kasvattini, mutta kuitenkin suomalaissyntyinen ja näillä näkymin pentueesta, joka syntyy keväällä 2012. Pennulle olisi hakusessa Etelä-Suomesta yhteistyökykyinen sijoituskoti, jolla olisi aikaa ja innostusta tutustua podengojen ihmeellisen mielenmaisemaan. Sijoituskodin ei tarvitse olla kiinnostunut näyttelyistä, mutta sitäkin enemmän koiran kanssa touhuamisesta ja puuhaamisesta. Tarkempia tietoja saat laittamalla sähköpostia osoitteeseen marianne.kolu (at) gmail.com tai soittelemalla 050 3471987

KEVÄÄN 2012 PENTUE
Keväälle 2012 on suunnitteilla yksi pieni sileäkarvainen portugalinpodengo pentue. Äitinä on oma narttuni Beoline Cranberry (Siru), jolla on terveen paperit niin silmä, polvi, kuin sydän kuuntelu tutkimuksistakin. Urokseksi on valikoitumassa suomalaissyntyinen nuorimies, jonka sukujuuret löytyvät kuitenkin ulkomailta. Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia osoitteeseen marianne.kolu (at) gmail.com tai soittele 050 3471987. Tästäkin pentueesta todennäköisesti laitetaan yksi pentu sijoitukseen.

Marraskuun satoa…

No niin… nyt on suuri työurakka ohi. Työni loppuivat siis virallisesti 24. päivä (ja meinasi tulla itku) ja nyt olen sitten viime päivät tarkastellut kokeita ja antanut oppilaille arvosanoja. Ei muuten mikään helppo tehtävä. Tämä kokemus oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Opin ihan hirveästi itsestäni niin opettajana kuin ihmisenäkin. Kaikki oppilaat olivat toinen toistaan hienompia persoonia ja kaikkia tulee kyllä ikävä. Kun vietin synttäreitäni 18. päivä, pari luokkaa jopa lauloi minulle 🙂 Ja kun hamsterini Mew veteli viimeisiään (niin, pikku poika kuoli 16.11.), oppilaat huomasivat heti, että jokin on vialla. Jotenkin ihan käsittämätöntä, kuinka hienoja ihmisiä noi pienet oppilaatkin osaavat olla. Nyt sitten odotellaan innolla valmistumista ja toivotaan, että pääsen nopeasti töihin jonnekin. Yhteen paikkaan on hakupaperit laitettu jo menemään 😉

Marraskuu on ollut todella kiireinen, mutta samalla todella antoisa ja ihana. Töiden lisäksi Sirun seuraavan pentueen uros on varmistunut ja melkeinpä on lyöty lukkoon uuden laumanjäsenen hankintakin, joskin kyseinen kaunotar on sijoitukseen menossa ja syntyykin vasta ensi keväällä. Eli kaikkia joita sijoitus-pode kiinnostaa, niin laittakaa viestiä tulemaan (marianne.kolu (at) gmail.com).
Mutta vielä parempia uutisia on meidän omalta koirarintamalta. Nefi ja Siru ovat vihdoin selvittäneet keskinäiset välinsä! Kuten varmasti monet teistä tietävätkin, Nefin ja Sirun välillä on ollut kismaa siitä asti, kun Nefi täytti vuoden. Varsinkin tämä kesä oli ihan kauheaa aikaa ja omat kädetkin olivat koko ajan verillä, kun joutui riitapukareita erottamaan. Tytöt siis tappelivat ihan tappomielessä ja olin jo melkein passittamassa Nefiä pois. Henkinen rasite oli kyllä niin raskas, kun ei itsekään voinut liikahtaa ilman että tytöt räjähtivät toistensa niskaan.
No parin viime kuukauden aikana tyttöjen suhde on selkeästi osoittanut paranemisen merkkejä. Todellinen käännekohta taisi tulla eteen silloin, kun tytöt ottivat yhteen niin, että Siru sai Nefistä kunnon otteen ja vei näin ollen kerrankin voiton. Yleensä tytöt ovat olleet niin tasaväkisiä, että siinä olisi tullut pelkkiä ruumiita, jos tappelun olisi antanut jatkua. Nyt Siru kuitenkin vei voiton ja sen jälkeen tyttö ei ole reagoinut enää yhtä vahvasti Nefin uhitteluihin. Viimeisen viikon aikana tämä välirauha on edennyt jopa niin pitkälle, että tytöt ovat ruvenneet oikeasti leikkimään keskenään! Siru ei ole leikkinyt pariin vuoteen oikeastaan kenenkään kanssa, koska Nefi on ollut heti hyökkäämässä niskaan. Nyt nämä tytöt sitten oikeasti pitävät hippaa ja painivat toistensa kanssa ilman riitaa. Toki välillä muristaan ihan tosissaankin, mutta tilanne laukeaa nyt ilman tappeluja. Tänään kun Waldolle ja Sirulle tuli luusta riitaa ja Nefi meni heti äristen sekaan, olin varma, että nyt alkaa tappelu. Mutta ei. Siru vain vilkaisi Nefiä ja lähti sitten luineen menemään. Olen niin, niin, niin tyytyväinen tästä muutoksesta, ettei sitä voi sanoin kuvata. Toki takapakkia voi vieläkin tulla, mutta uskon pahimman olevan vihdoin ohi 🙂
Syynä näille tyttöjen huonoille väleillehän on ollut se, että Siru on ollut liian epävarma omasta asemastaan ja Nefi liian jäärä alistuakseen. Olen itse asiassa sitä mieltä, ettei Nefi oikeastaan olisi laumakoira. Tyttö on kyllä todella ihana ja varsinainen pusuttaja ja halittaja. Eli ihmisten kanssa tulee kyllä hienosti toimeen. Nefi on myös todellinen leikkijä, joka koko ajan Windyn ja Waldonkin kanssa painisi ja vetäisi narua. Samalla Nefi on kuitenkin todella huono tulkitsemaan lauman signaaleita ja itse hyvin kärkäs kiihtymään nollasta sataan sekunnissa. Alistuminenkaan ei tunnu olevan koskaan varsinainen vaihtoehto. Nefi onkin vähän epäonnistunut podengo, sillä podengonhan pitäisi nimenomaan olla lauma-koira.
Nefi on siis aina ollut kovin ailahtelevainen ja jollain tavalla epätasapainoinen, mikä sitten on purkautunut Siruun. Kun Siru on sanonut jotain, Nefi on heti hyökännyt niskaan tulkiten Sirun haukahduksen haasteeksi. Jos Siru puolestaan olisi ollut vahvempi johtaja, ongelmia ei välttämättä olisi syntynyt, mutta Sirullakin on ollut omat ongelmansa. Eli monet asiat ovat näiden tyttöjen välejä hiertäneet… oudointa kuitenkin on, että riidoistaan huolimatta molemmat ovat pysyneet koko ajan myös parhaina kavereina, jonka vieressä nukutaan ja korvat pestään aina tilaisuuden tullen.

Metsiä ja hiekkakuoppa gruisailua

Käytiin tässä syysloman kunniaksi pistäytymässä Somerolla. Mukana olivat podengot (Muru jäi kotiin viettämään hermolepoa podeista), jotka vein keskiviikkona hiekkakuopalle ja metsään pariksi tunniksi juoksentelemaan. Podengot olivat omassa elementissään jahdatessaan lintuja ja oravia. Waldo löysi itselleen uuden harrastuksen – hiekkakuoppa gruisailun. Waldo rakastui ikihyviksi juoksentelemaan pitkin hiekkakuopan seinämiä ylös ja alas samalla kun hiekka lenteli ympäriinsä. Windylle kuoppa oli aluksi vähän liian kova pala: ylös mentiin kyllä kauheata haipakkaa, mutta alas ei oltaisikaan enää uskallettu tulla 🙂 Siru ja Nefi innostuivat puolestaan leikkimään keskenään. Tämä on sikäli harvinaista herkkua, että leikkiminen näiden tyttöjen välillä päättyy useimmiten murinaan ja tappeluun. Nyt ei mistään sellaisesta ollut tietoakaan. Ilmeisesti tytöt ovat saaneet välinsä vihdoin ja viimein setvittyä… ainakin suurimmaksi osaksi. Toivotaan, että elo jatkuu yhtä rauhallisena vastedeskin.

Tässä nyt vielä runsasta kuvasatoa reissusta.

Waldo hiekkakuopan huipulla.
Siru ja Nefi juoksukisaamassa
Windy ilmassa
Koko podelauma
Windyliini
Waldo kannon päällä
Waldo tuijottaa 🙂
Waldolla kova vauhti päällä
Nyt on Windy vauhdissa
Windy tiirailee maailmaa hiekkakuopan huipulla
Doby juoksee
Siru the queen
”Mitäs se isi puuhaa?”
Nefi the kiipijä friikki
Doby =D
Podengoja pilvin pimein
Juoksukisailua
Nyt ollaan jo sisällä – tässä Siru the äiti
Tässä Windy the tytär
Tässä äiti ja hoitotäti