Isovanhemmat kävivät meillä kylässä viikonloppuna. He toivat mukanaan näytille puvun, jota äitini käytti aikoinaan wanhojen tansseissa. Puku on äitini isän äidin äidin vanha, joten ikää puvulla on jo ainakin sata vuotta. Pääsimme siskoni kanssa kokeilemaan molemmat pukua ja melkoisen nostalginen fiilishän siitä tuli. Olimme kuin aikamatkalla ja auttaessani pukua ensin Susannan päälle, pystyin täysin kuvittelemaan olevani 1800-luvun lopulla elänyt palvelijatar, joka auttaa emäntäänsä pukeutumaan. Fiilis vain parani, kun sain puvun itseni ylle. Tunne oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Kaikki kunnia feministeille ja naisasialiikkeen kannattajille, mutta kyllä se olisi jotain, jos edelleen saisi pukeutua sellaisiin mekkoihin ja käydä tanssiaisissa ilman, että ihmiset kääntyvät kummissaan katsomaan 🙂 Mutta tässä on kuva kyseisestä puvusta ensin Susannan ja sitten vielä minun päälläni.
