Tänään oli kevään ensimmäiset agility-treenit. Hieman jännitti miten lähtee sujumaan puolen vuoden tauon jälkeen. Tiesin ainakin itse unohtaneeni vaikka mitä. Treeneihin lähti lajiin tutustumaan myös Nefi-neiti, joka kyllästyi odottamaan kopassaan ja teki kopan läpästä selvää jälken. Onneksi ei kuristunut tunkiessaan siitä läpi *_*
Mutta takaisin treeneihin. Siru muisti treenipaikan vanhastaan ja käyttäytyi alusta lähtien todella hienosti muiden koirien kanssa. Muutaman kerran ärisi, mutta pääasiassa otti rennosti. Ensin kokeiltiin A-estettä ja hienosti meni. Rengas vaati hieman muisteluja, mutta rupesi sitten sekin sujumaan. Sirulla oli tosin hieman tylsää eikä olisi jaksanut kiinnostua yksittäisistä esteistä. Kun vihdoin pääsimme kokeilemaan estesarjaa, jossa oli putki ja aitoja, Siru rupesi loistamaan. Kaikki mokat (joita ei ihan hirveästi tosin tullut) johtuivat minusta. Minä kun en millään meinannut osata enää ohjata… enkä ole koskaan osannutkaan =D Mutta Siru muisti kyllä kaikki esteet ja sai kehuja tempostaan. Lisäksi Siru selkeästi tiesi mitä oli tekemässä ja vain vilkaisi minuun joka esteen jälkeen ennen kuin käänsi huomionsa seuraavaan esteeseen. Voi kun olisin itse parempi, niin Siru pääsisi joskus kisaamaankin. Myöskin kepit sujuivat oikein mallikkaasti 🙂